Kurimuksen keikka oli tänää.
Hitto et miua jännitti, iha vitusti.
Mutta parin ekan piisin jälkee alkoi jo helpottamaan.
Sanoja tosin unohtelin sieltä ja vaikka mistä, mut ei se haitannu.
Ja joitakin kitarointi virheitä tuli. Mutta oli kyllä hyvää meininkiä.
Väli spiikissä ennen kappaletta Marjat ylitin itseni ja pääsin sen ylitsepääsemättömimmän kyynnyksen yli. :)
ROKKIA, ROKKIA!!