Seinät huokaa hiljaisuuttaan palkintona sinisilmäisyydestä,
nyt enää harmaata marmoria mitkä pitäisi kaivaa hyödyttöminä
irti kuopistaan lojumaan lattialle muun roskan sekaan.
Eipä se auttaisi, hidastaisi vain kun usko paremmasta
laittaa silti kierroksen taas käyntiin, hedelmäpelin täynnä
valehtelijoita ja ihmeiden tyrkyttäjiä väijymässä
sielunjäänteitä yrittääkseen ostaa omansa takasin helvetistä.