IRC-Galleria

Mätänevä humanismi täynnä ihmeidentekijöitä
joilla muuttaa lapset käveleviksi pommeiksi,
ne lupaa riemun ja vapauden kun luovut itsestäsi,
yhdelle hulluus mutta miljardeille valo, yhteiskunnan ehtymätön
lähde joka verellään viljelee sadot pelloista,
musta joki cadillacin moottorissa, pala kudosta tylsän
macheten terässä kiiltäen fanaatikkojen silmissä
kuin timantit minkä puolesta voi tunkea seuraavan
sukupolven konekiväärien ruoaksi.

Mikä ironia on olla näkymätön kun kukaan ei huomaa
enää muutenkaan, olisiko se pelastanut mitään silloin
kun viihteeksi repivät sieluja kuin kärpäsiltä jalkoja,
nuo yhteiskunnan ylpeydet, kieroudessa ja itsensä
palvomisessa keitetyt raiskatun Jumaluuden lapset.
Tuhat tapaa kiertää totuus, miljoona kertoa valheet,
totuus suruna ilman empatiaa, pari plagioitua viisasta
lausetta joltain kuolleelta filosofilta.

Loputtomat lupaukset kaikesta hienosta mitä muka tarjotaan,
katsoa saa mutta ei koskea.. se ei ole sinua varten olemassa,
lupauksia loputtomia, hymyilevinä kasvoina mainoksissa..
pääseekö kukaan sinne, dopamiinin ihmemaailmaan,
käykö kuin laboratorion rotille mitkä nääntyy valheen
vankina hyläten lapsensa sen takia antaen niiden
nääntyä.. osta, käytä, kuluta, raiskaa, tapa, unohda,
luota impulsseihin, anna niiden päättää sun puolesta.

Varjoissa takana loputtomien lupausten ja uusien alkujen,
teet kaiken luvattua kunniaa varten jotta palkintona saat
olla loputtomien kännisten muistelmien tähti.
Kiroa nimesi, kiroa historiasi.. kunnes ne on enää
ajatus mikä sattuu liikaa. Ryömi siitä mistä aita
on matalin samalla kun muut lentää sen yli etelään.

Korjaavat vain että saadaan rikottua uudestaan,
aina ja aina kunnes silmät samenee sokeiksi
raivosta ja halusta päästä enää vain kostamaan,
..oliko se vahinko vai antoiko se tarkoituksen
kun ainoa kuva itsestään on varjo väsyneen,
myrkytetyn ruumiinsa edessä.
Juo, tykitä ja nokita viikoista vuosiin etsien
hiljaisuutta mikä peittäisi huudot sisällä
harhaisten aivojen kunnes itse harhailet
jonkun laitoksen pitkillä käytävillä miettien
alkaako nimesi A kirjaimella vai Ö kirjaimella.

Näin punaisena hehkuvan horisontin,
siellä oli vain pelkkiä lupauksia,
samat tyhjät sanat, samat tyhjät sielut
mainostamassa samaa mitä aina,
pornoa ja euforiaa mitä tyhjät aivot
voi imeä krapulaisena lauantaina.

Kerro missä on valo, anna kivun loppua,
välissä harmaiden katujen me ollaan
aina oltu sinne kadonneita.
Maailma murenee pois jalkojen alta,
muista tämä päivä, kun loputkin on
poissa niin muistossa ollaan yhä täällä.

Perkeleet tanssii kun hulluus ottaa ja antaa mitä haluaa,
aamupalaksi pari sielua ja saa apaattinen raivo riehua,
välissä korvien pelkkää paskaa ja kauhea ajatus montako
vuosisataa tätä pitäisi muka jaksaa.
Hereillä, unessa.. onko sillä enää merkitystä kun ne
on saatu sekoitettua. Pelätäkkö itseään vai omaa varjoaan?
Verhot kiinni ja ovi maailmalta, helpompaa kadota aikaan,
helppoa juoda vatsansa ja piikittää suonensa,
halpoja temppuja mutta kallista taikaa.

Paranoidu yksinäisyydestä ja dementoidu lääkityksestä,
rutto on pelkkä sivuseikka kun et ole edes olemassa.
Tyhmästä päästä kärsii koko vitun perhe, silti,
aina nöyränä kuin koiranpentu nieleen kaiken sen
uudestaan aivan kuin se menisi eri tavalla,
luulo siitä jos pitää sanansa niin muutkin ne
varmasti pitää.. jos ei pidä niin kyllä niitä
vitun päihteitä täällä yhä riittää.

Tyrkytetyt lupaukset riemusta ja tasavertaisuudesta oli pelkkää
paskaa.. kallis lippu karnevaaliin missä silmät hakataan
mustiksi, veri virtaa otsalle ja katkeaa hampaat..
Saa pomppia haudalla egostaan sokeat pellet,
saa tanssia pilalle lellityt lutkat, koko lauma
rikkaiden pentuja.. tyhmiä kuin lampaat.