Aloin miettii yksikseni et millainen on tosi ystävä ja montako niitä itseltä mahtaa löytyä. Lähdin hahmottamaan itselleni kaveripiiriä ja totesin sen melko laajaksi.
Sitten aloin miettiä millainen on tosi ystävä. Listasin kriteereitä ja sieltä löytyi muun muassa luottamus, auttaa jos oikeasti tarvitset apua, ei puhu pahaa seläntakana, kuuntelee ja ainakin yrittää ymmärtää, ei käännä selkäänsä jyrkässäkään alamäessä vaan pysyy rinnalla. Sitten aloin miettiä montako ystävää minulla on. Ei kovin montaa esille noussut... Kavereita kyllä tuli mieleen ja samoin ristiriitaisia tapauksia mutta ystävät jäivät vähiin
No kannattaa siis vissii olla onnellinen niistä vähistä ystävistä mitä rinnalla on ja yrittää pitää heistä kiinni. Ei sitä kukaan koskaan tiedä koska tarvitsee oikeasti sen todellisen ystävän tukea. Mietin myös omaa käytöstä ystäviäni kohtaan huomasin että parantamisen varaa on. Mutta virheistä oppii.