mä nähdä tornistain
nuo onnen parit sylikkäin
kuin hohde heillä oisi yllään
ja melkein valon Taivaan näin
Ei tänne valo tuo
se lämpöänsä suo,
ja vaikka kuinka toivon taas
niin kasvot rumat nää kai koskaan
ei päästä valoon Taivaan saa
Vaan vihdoinkin mä luoksein sain enkelin
hän pelännyt ei mua laisinkaan
mä häntä kosketin ja muistan vieläkin,
kun kellot soivat yössä taas
Ne saavat tornin loistamaan
jo vihdoin valon Taivaan saan