IRC-Galleria

voi vittu. voi vittu. voi vittu. puoltuntii ni on se koe. en osaa mitään. en osaa. en osaa. eikä siihen voi harjotella. voi vittu. vittu. en selvii tästä. sit koko vuos salee uudestaa <69. okei siihen en suostu. tuol sataa. mitäs täs sinne lähtee kävelee <69. eiku mä meenki ratikalla. voi vittu. en osaa. sit tänää kitaratuntiki heti perää <69. ei jaksais. ja siel o salee se vitun helena. mua joku 43 vuota vanhempi. se o soittanu mua pidemää. ja nauraa mulle salee. ja en selvii.

putoaminen) tai lopuke on erityinen joukko intervalleja tai sointuja säkeen (fraasin), säeryhmän, sävellyksen osan tai koko sävellyksen lopussa.

Kadensseilla luodaan muotoa ja säädellään musiikin virtailua. Kadensseja sanotaan vahvoiksi tai heikoiksi sen mukaan, miten voimakkaasti lopettavia ne ovat. Kaikista vahvin kadenssi on täydellinen autenttinen lopuke.

Perinteisessä tonaalisen musiikin harmoniassa on erotettu mm. seuraavat lopuketyypit:

1. Autenttinen kadenssi päättyy I asteen sointuun eli toonikaan. Toonikaa edeltää jokin dominanttisointu. Esim. sointukulku V - I.
1. Täydellinen autenttinen kadenssi: V - I siten, että I asteen sointu on pohjamuotoinen, oktaaviasemassa ja vahvalla tahdinosalla.
2. Epätäydellinen autenttinen kadenssi: esim. V - I siten, että toonikasointu on terssikäännöksenä.
2. Dominantti- eli puolilopuke päättyy V asteen sointuun (I - V).
3. Plagaalinen kadenssi: toonikaa edeltää subdominantti (IV - I).
4. Harhalopuke: dominanttisointua seuraa jokin muu kuin I aste (esim. V - VI).

Kadenssiksi (ital. Cadenza) nimitetään myös konserton (usein nopeiden) osien loppupuolelle sijoittuvaa soitinsooloa, jossa on perinteisesti käsitelty virtuoottisesti kappaleen temaattista materiaalia. Alun perin kadenssit ovat olleet solistien itsensä improvisoimia, nykyään vapaa kadenssi on harvinainen kirjoitettujen kadenssien ollessa orgaaninen osa sävellystä.