Sain asemalla ilmaisen jogurttinäytteen. Vesisade laantuu tihkuksi, katseet kohtailevat kadulla, lahkeet kastuvat arasti. Musta takkini kiiltää.
Aavistelen hetken sateen suuntaa, sen aikeita. Pisarat hakeutuvat asvaltin kuiviin halkeamiin. Ne saavat sekuntien leskenlehdet puhkeamaan. Vehreys keskellä kaupunkia saa minut aina hymyilemään. Sateella se vain loistaa kirkkaammin, on syvempi.
Nurkan takaa tulee yllättäviä ihmisiä. Joidenkin harteilla painaa käsiteetön ikävä. Toisten jalkoja kannattaa ilman täyttävä ilo. Useimmat eivät näe harmaissa seinissä kauneutta. Katselen poikaa se odottaa suojatiellä. Bussi ajaa sen ohitse, eikä sitä enää ole.