IRC-Galleria

Hysteriaa ja hyppyytystä

My Chemical Romance ei jättänyt fanejaan kylmäksi ensivierailullaan

Niin kauan kuin maailmasa tehdään popmusiikkia, tulee aina olemaan myös kiljuvia pikkutyttöjä. Yllättävää on sen sijaan, että varhaisteinit ja vähän vanhemmat tytöt ovat ottaneet nyt omakseen perinteisesti enemmän poikiin vedonneen punkrockin.
New jersläisen My Chemical Romancen ensimmäisellä Suomen-visiitillä hysterian määärä oli poikkeuksellista. Kiljunta oli jo ennen konsertin alkua niin kova äänistä, että soitin volyymi tuntui sen jälkeen suorastaan helpottavalta.

En epäile hetkeäkään, etteikö konsertti olisi ollut useimmille paikalle olijoista pitkän odotuksen huikea täyttymys. Yleisö villiintyi sivukatsomoita myöten ja lauloi hartaasti mukana, kun solisti Gerard Way siihen innosti.
Eikä siinä mitään: My Chemical Romance suoriutui urakastaan mallikkaasti. Soitossa ja Wayn laulussa oli pitkän kiertueen tuomaa korskeaa itsevarmuutta, ja näyttävyydestä piti huolen etenkin ryhmän kuopus, kitaristi Frank Iero, JOKA RIEHUI YMPÄRI LAVAA KUIN MIELIPUOLI(ei lukenu lehdes isol mut piti huomauttaa:)) Sen kummempaa lava show'ta tai -rakennetta My Cheical Romance ei mukanaan tuonut,vaikka yhtye n videoillaan panostanut vahvast ivisuaalisuuteen. Myöskään settilista ei jättänyt paljon toiveille varaa. Yhtyeen kolmesta albumista kaksi jälkimmäistä, Three Cheers for Sweet Revenge(2004) ja The Black Parade(2006), kuultiin puolentoista tunnin aikana pääpiireissään, ja niiltä löytyivät myös yhtyeen suurimmat hitit kuten Welcome to the Black Parade, famous last words, Teenagers, Helena tai Ghost of you.
Hieman yllättäen kuultiin varsinaisten aluien ulkopuolelta kappaleet Kill All Your Friends ja Heaven help us.

Kokonaan toinen asia on, kuinka paljon My Chemical Romance pystyy tarjoamaan muille kuin intohimoisille nuorille faneilleen. Pohjummiltaan ja myös tylsimmillään yhtye soittaa kiivastempoista, mutta melodista poppunkkia, josta Offspring ja green Day tekivät valtavirtaa jo viitisentoista vuotta sitten. my Chemical Romancen ansioksi on tosin laskettava, että ryhmä on selkeästi pyrkinyt imemään vaikutteita myös muualta ja yhdistelemään yllättäviäkin elementtejä- ennen kaikkea viimevuonna ilmestyneellä konseptialbumilla TheBölack Parade.
Tuoreimman albumin eeppinen Welcome to The black Parade antoi viitteitä siitä, että edessä voivat olla mielenkiintoisemmat ajat. Kappale on kuin yhdistelmä Green Dayn suoravaisuutta, Smashing Pumpkinsin pakahduttavuutta ja Queenin mahtipontisuutta.

Illan lämmittelijänä nähtiin ilman ennakkovaroitusta ja monien iloiseksi yllätykseksi Billy Talent, jonka melodiselle rockille löytyi paljon samoja ystäviä kuin My Chemical Romancelle.
Keskiviikkona myös tavastialla esintyneen Billy Talentin voi nähdä vielä perjantaina Turun Ruisrockissa.