IRC-Galleria

ahdistavaa...välillä tuntee olonsa vaan niin pirun yksinäiseksi.Kaipaa jotain.Kaipaa ihmistä.Kaipaa ihmistä lähelle.Sitä tunnetta että on joku joka välittää...sellainen oli,mutta ei oo enää...tai tietää että on mutta ei ole kumminkaan.Ikävä on tunteena niin suuri...se sydämessä oleva tunne kun niin kaipaa jotain.siinä on itkukin lähellä-Ja sitten sitä istuu lauantai iltana yksin kotonaan juomassa siideriä ja kattomassa telkkaria.mutta tästä tunteesta on taas selvittävä ja jatkettava elämää...välillä tuntee taas sen itsetuho ajatuksen ettälopettais vain kaiken eikä joutuis kestää näitä ahdistuskohtauksia.nyt joutuu taas aloittamaan uuden lääkkeen ja sekin ahdistaa kun tietää että aluksi tulee tosi paha olla.Inhoan sitä tunnetta että pitkään kaikki menee niin hyvin ja sitten taas daun...kaikki romahtaa tai ei mikään.ihmiset kysyy jatkuvasti miksi sulla on paha olla mutta mistä mä sen tiedän ei siihen tarteta syytä kun vaan on niin on...ja silloin on...!Raivostuttavaa yrittää keksii syy miksi on paha mieli ja paha olla ...ei siihen tartte syytä.kaverit kyllä pyytää nytkin baariin mutta en selviä huomisesta tän nuhan kanssa jos juon.ja valvoon.joten yritän sinnitellä kotona siideri ja selviytyjät kaverina

Mä oon kyl niin onnellinen että mun äiti on muhun tyytyväinen just tälläisenä,nyt kun koulut on loppumassa niin kuulee ja saa lukee niin paljon että kuinka vanhemmat odottaa hyvää todistusta ja sinne ja sinne kouluun menoa...ei mietitä ja ajatellä mitä se nuori oikein haluaa.Mä oon aina päätöksissäni kysynyt ensimmäisenä äidiltä neuvoa mutta jos se on ollut kuitenkin eri mitä on äiti neuvonut niin se on kuitenkin mua tukenut.Vaikka kyllä mäkin nyt kun sisko valmistu rupesin miettii omaaki elämää kun ei oo mitääb muuta kun peruskoulu.työosaamista kylläkin sitä enemmän.No mutta minä olen tyytyväinen että voin onneksi ainakin perheelleni olla oma itseni.Huomenna aikainen herätys kun lähden käväsemään tallinnassa päiväristeilyllä mummin kanssa...sunnuntaina on sitten sukulaisten juhlat siskon valmistujaisten johdosta...kauniita unia

en mä tiedä yhtään mitä pitäis ajatella ja mistä.tällä hetkel on niin ison kokoinen patti tuossa otsassa...ja ahdistaa.ehkä ihmiset ei vaan omista omaatuntoo.mut mua sit ahdistaa niidenkin puolesta.Haluisin oikeasti löytyy jonkun ihanan miehen...Isolla m.llä...Vaikka toisaalta saattaa olla parempikin elää vain yksin...ei ainakaan satuta itseänsä niin paljon.tai sit musta on tullut liian varovainen...mutta ihmiset rakastakaa toisianne

tänä viikonloppuna se kesä sitten tuli...vaikka koko ajan miettii että tämä varmasti kyllä ei ole vielä kesää kohta tulee se sadekausi backiin..tai voiko se olla niin että nyt kun on ollut nii nihanat kesäsäät niin sitten muuten loppukesä on sateista.Mutta turha sitä on tietty nyt pohtia.nyt kun oli vielä sairaslomaa,ja mahdollisuus nauttia pelkästä auringosta niin tietenkin niin myös tein,pe ja su tuli otettua arskaa se pari tuntia mutta eilen koko päivän,siskon kanssa.Mä olen niin paljon enemmän kesäihminen,saa nauttia auringosta ja vaan rentoutua,nukkua auringossa ja lukea hyvää kirjaa.niistä pikkusista örrimöykyistä en kyllä tykkää yhtään.mutta nekin kestää.Tottakai ois ollut ihanaa istuu myös terassilla ja nauttia kylmää siideriä.mutta se ei nyt oikeen onnistunut lääkkeiden takia.Mutta sitä parempi siskon kanssa ainakin rentoutui.tänään palasin 3pv.n reissulta äidin luota,aamulla o tulin kotiin ja nyt taas kuitenkin ahdistaa tää yksinäisyys,en tiedä välillä tulee näitä ajanjaksoja ja sitä kaipaa että äiti tulee halaamaan aina yhtäkkiä ja illalla voi hetkeks käpertyy äidin kainaloon,vaikka olen jo iso tyttö nautin niin niistä hetkistä.varsinkin näin kuumalla tää kämppä on tosi ahdistva,,,joutuu olla alasti että täällä edes pystyy olla joutuu pitää verhoja kiinni koko päivän.muuten tykkään tästä kämpästäni hirveesti mutta näin kesäsin tää on tuskaa jo pelkän tämän kuumuuden takia on välillä parempi olla jossain muualla.=)mutta katsellaan nyt jos sitä kuitenkin jaksais olla kotona..=)

tää ei oo oikeen hauskaa kun koko ajan on kipeenä.Jos ei flunssaa niin jotain muuta.nyt on tää mun olkapää tulehtunut mitä oon taas koko vuoden pelkänyt että koska se taas prakaa.en ihmettelis vaikka ois kohta potkut tiedossa.On se niin väärin.Mutta mä toivon että mä oon sit kesän ihan terve ja voin täysin rinnoin nauttii kesästä.On se niin ihanaa kun aurinko paistaa tekis mieli mennä jo pussikaljottelee,mutta ei näiden tabujen kanssa ja terassit ne odottaa mua.Ja kaupat nätit topit,hameet j kengät...odottakaa hetki mä tulen ja otan teidät kuhan saisin rahaa laitettua muuhunkin kuin sairasteluun.tää on yllättävän kallista just yx aamu kävi ambulanssikin kotona kun sain jonkun ihmekrempin ja en ees tiedä paljonkohan se maksaa...?Mutta odtan kesää ja koitan parantua

olisi elämä paljon helpompaa jos joku osaisi ja kertoisi sulle oikean tien.mihin suuntaan mennä vaiko pysyä paikallaan.onko tuo vasemmalla oleva tie vaan täynnä vääriä ja huonoja asioita ja joudut kuitenkin palata takaisin vai olisko se juuri se oikea tie tulevaisuuteen.Liian paljon mietittävää pienelle pääkopalle...ja vaikka miettisi kuinka rupeaa silti aina ahdistamaan että tennkö kuitenkaan sittenkään oikeaa ratkaisua,vaikka ei tästä elämästä taida selvitä kuin vaan kokeilemalla sitä kaikkea on se sitten oikein tai väärin se on kuitenki sitten sinun päätöksesi meni se sitten syteen taikka saveen.

mulla on niin ikävä jo lintsiä vaikka ei oo kesä viel ees alkanut...tuntuu niin oudolta kun kolmena edellisenä kesänä tähän aikaan on ollut jo vauhti päällä...sielt on tullut niin ihania ystäviä ja kavereita ja kokemuksia osa myös surullisia mutta kuitenkin en vaihtas yhtäkään päivää pois.Mut tää oli aivan mun oma päätös että tänä kesänä en mene ja olen vieläkin siinä pysynyt.=)Mutta jos ajatellaan niin tänkin hetkinen mun paras ystäväni on linnanmäeltä...=)nyt odottaa että päästään lähtemään 16.4 tallinnaan päiväristeilylle...istuu pubeissa,kuuntelemaan musiikkia juttelemaan ihmisten ja toistemme kanssa.vielä kun olisi aivan ihana keväinen sää se oli bueno...?=)

en ookaan pitkään aikaan kirjoittanut mutta eiks se niin mee että silloin kun kaikki on hyvin niin ei sitä juttuakaan niin paljon oo.La oltiin työkamujen kanssa viihteella ja meni tosi myöhäseen,lämpöhän siinä taas nousi.pitäis saada kyllä tää peruskunto paremmaksi...mutta töihin mentiin tänään jo 6.15 ja hengissä selvittiin vaikka aina välillä tiukkaa tekikin

Sä olit perhonen jonka siivet eivät kauas kantaneet ne väsyi kylpyhuoneeseen ja nyt kun öisin katson tähtiin ja sun kasvos siellä näen rakastun uudelleen.eilen näin sun itkevän ja mä aavistin sun lähtevän sun silmäs katsoi tyhjää...nuku rauhassa pikkuine.<3 ihana biisi

tää ahdistus painaa aika paljon sisältä päin ja kun miettii miks tunnen näin niin en osaa ees sanoa,,,mulla on vaan niin pirun tyhjä olo.Sitä tuntee ettei oikee kuullu mihinkään.Ja niitä ystäviä joille puhua ihan kunnolla on aika harvassa.onnex mulla mitä ihanin perhe...äidin kainalo ei ole korvattavissa.Mulla on niin ikävä,ihmistä jota en saanut edes koskettaa.Mut ahdistus on kauhea tunne,ei saa henkeä ja kaikki tuntuu hankalalta ruveta tekemään...on paha olo ja ei halua syödä jos haluaa oksentaa sen pois.Onneks La pääsee flipperin keikalle.Mä tiedän melkein mikä tähän kaikkeen auttais mut ei muut ota mua tosissaan.mut hei aurinko paistaa taas...niin koetetaan mekin hymyillä-kaikista raskastainta on vaan esittää se ottaa koville.