Antakaa minulle yksikin perusteltu syy, miksi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään? Jotkut sanovat että kyseessä on enemmänkin toivo paremmasta, mutta se on ainoastaan pelko kuolemasta verhottuna mukavempaan käsitykseen.
Minä tiedän että elämä ainutkertaisuutenaan on kaunista, mutta selittäkää minulle mitä ikuisella elämällä olisi lopuksi tarjottavana? Mitä sinä tekisit ikuisuuden kyllästymättä? Miksi ikuisuus jonkin hypoteettisen jumalhahmon lähellä olisi kauniimpaa kuin tämä mikä meillä nyt on? Miten voit väittää tuntevasi jumalan/totuuden yms. omien vajaiden aistiesi kautta tässä hetkessä?
Kyseessä on vain ja ainoastaan ihmismielen oma irrationaalinen tapa käsitellä menetystä/pelkoa, oli se sitten oman tai rakkaan. Ja sitähän meissä riittää, pelkoa varsinkin. Tämä näkyy läpi historian, kaikki mitä ei käsitetä/haluta käsittää, laitetaan yliluonnollisen piikkiin. Vasta hiljattain ihmiset ovat oppineet sanomaan hyvällä omallatunnolla: "En tiedä", monista asiosta. Enää se ei ole niin pelottavaa.
Mitään olettamaton tietämättömyys on parempi kuin harhailevat arvailut mitä kaikki uskonnot ovat täynnä.