Mikä kiire valmiissa maailmassa. Voisi vain kuolla ku ei ole enään mitään nähtävää kautta tehtävää. Tuskin sitä kukaan erakkoakaan haluaa. Elämä on kun sosiaalisuus on täysin nollassa. Tuntuu vaa et pää räjähtää, kun kaikkee paskaa yhtä aikaa.
On se mukavaa olla syrjäytynyt, kun ei ole miltein ollenkaan sosiaalista elämää "ystävien ja kavereiden" kanssa. Kukaan ei huomioi taikka kutsu mihinkään viettämään aikaa "ystävinä aj kavereina". Ihmiset jotka kokee syrjäytyneensä heitä alkaa masenaa ja he jättäytyvät omiin oloihinsa. Olisi mukavaa jos olisi joku jonka kanssa voi jutella muustakin, kuin omista ongelmistaan niinkuin kallokutistajalla.