Onhan noita laulajia
ja tuulta pohjoisesta
allapäisiä mielialoja
ylpeyttä, iloa
Ei väliä sillä
mitä teimme nämä vuodet
ja se kohtuu millä
tätä armon maailmaa kohtelet
ei tao tyhjemmäksi
eikä tiet pitene
mihinkään kaukaisuuteen
missä meillä omamme
Ja kukat pöydälläsi
on onnen tuomia
kun nostat surulaulun
ennen uneen itkemistä
Ja yö valkoiseen silkkiin
se käärii niin ja niin
on ajat loppuneet
sanat puhki kuluneet
ei sumunriekaleisiin pysty piiloutumaan
ei aamuun luottamaan
kun nimet vähenee
mustat hampaat lähenee
ja
Onhan noita laulajia...