En tiedä miksi itken miksi murehdin miksi aina ajattelen pahinta??
Miksi en elä päiväkerrallaan ja opi nauttimaan hetkestä mitä on vielä nautittavaa.
Ennen kun menettää rakkaansa. Kai mun pitäis muuttua tunnevammaseksi...
Olla välittämättä toisesta, elää elämää itseäni varten.
VAAN KUN EN KYKENE!!!
*snif*