IRC-Galleria

Tänää on sit se päivä jota mä oon venannu
Voin vaan rukoilla et mun sielu pelastuu
Oon luvannu sulle kostaa koska sä mua satutit
Väität et se oli vahinko mut just sitä sä halusit
Sä loit hirviön, nyt on sun aikas kärsii
Ajan kans menee järki ku aika järsii
Joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
Käsis ei oo tuntoo, yritän parempaa uskoo
Kuulen välil äänii, nauruu ja hihtyst,itkemist
lauluu,kellon tikityst
Se on sitä niin kutsuttuu elämää
Mut ne ei tiiä et piru on meiän perässä
Ihmiset luulee et joku Hannibal on hirvee
Mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
Yöl otan esiin hankkimani kirveen
Me ollaa pois ku poliisit lukee verisen kirjeen...

Verbaali - Psykopaatin Päiväkirja

Surullinen Päivä

Minä katsoin sinua pitkään, ja hellästi silittelin…
Ja mietin, lieköhän ketkään silmin niin viisain minua katsonut…
Hellyttää hellempää tai ystävyyttä suoneet…
Mitkä aina ymmärsivät…

Sinä teit sen joka hetki, minunlaistani palvoit aina,
ja nyt kun päättyy yhteinen retki…
Sinä katsot, katsot vain…
Mutta sylissäni vielä makaat ja nuolet kädenselkää…
Ja minä tiedän, että et siellä metsänpeitossa peikkoja pelkää…

Sillä sinne sinut kannan, alle turpeen nukkumaan…
Kunhan lääkärin annan pistää sinut uneen kuolettavaan…
Mutta vielä hetken verran sun sydämesi, sykintää tahdon kuunnella tämän kerran…
Niin hyvää ja elävää on tuo sykintä…

Mä en usko ollenkaan, ettei olis eläinten taivasta olisi…
Nehän aina antavat parasta, eikä kellekään murhetta soisi…
Ja jos sitten sielusta puhutaan, miten Luoja niin unohtaisi ihan itse itseluomilta? ei niin hän saisi tehdä…

Ennen kuin silmät sammuivat…
Minä kerroin oravista,
joita eläinten taivaassa haukkua saa…
Ihan kaikista puiston puistaÂ…
Ja sitten se vaipui, vaipui vainÂ…
Ja kuono kylmeni kokonaanÂ…
Sitä pitelin vielä sylissäni…
Ja tietenkin sen sielua myös…