Tänää on sit se päivä jota mä oon venannu
Voin vaan rukoilla et mun sielu pelastuu
Oon luvannu sulle kostaa koska sä mua satutit
Väität et se oli vahinko mut just sitä sä halusit
Sä loit hirviön, nyt on sun aikas kärsii
Ajan kans menee järki ku aika järsii
Joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
Käsis ei oo tuntoo, yritän parempaa uskoo
Kuulen välil äänii, nauruu ja hihtyst,itkemist
lauluu,kellon tikityst
Se on sitä niin kutsuttuu elämää
Mut ne ei tiiä et piru on meiän perässä
Ihmiset luulee et joku Hannibal on hirvee
Mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
Yöl otan esiin hankkimani kirveen
Me ollaa pois ku poliisit lukee verisen kirjeen...
Verbaali - Psykopaatin Päiväkirja