On se niin ihmeellistä, miten nopeasti aika kuluu. En uskoisi sitä todeksi ellen olisi ollut viime viikolla sovittelemassa Fredrikssonin valkolakkia omille vaaleille kutreilleni. Lopultakin, minusta tulisi vanhempieni ylpeydenaihe, ylioppilas. Eivät arvosanani tule huippuja olemaan, mutta se ainakin on varmaa, että saan painaa lakkini päähän tuona toivottavasti aurinkoisena toukokuun viimeisenä lauantaipäivänä :)