Voi.. Ei sitä enää voi kieltää.. Rakas koiraystäväni Doctor´s Special Flower Dia eli tutummin Titta tai Titu on kaikesta hidastamisesta huolimatta saavuttamassa tiensä päätä. Takajalat eivät enää kanna niin hyvin kuin aikaisemmin ja perä luisuu välillä alta. Elämänhalua kuitenkin on vielä jonkun verran tallella. Niin kamalaa kuin se onkin, on yritettävä ajatella positiivisesti; Titu on syntynyt jo vuonna -91 mun ollessa kaksvuotias ja saanut erittäin hyvän elämän. Se sai viettää muutaman vuoden 90- luvulla agilitymaailman huipulla ja sai niin muotovalion kuin ensimmäisen Suomen villakoira-agilityvalion arvon. Titan emä, oli suomalainen Euroopaanvoittaja Doctor´s Special Flower Honey ja sen isä saksalainen maailmanvoittaja. Eli erittäin menestyneestä suvusta tämä tytteli. Korkeasta iästään huolimatta Titta kyllä jaksaa rynnätä papan keittiöön, kun ruokailua ollaan aloittelemassa. Pitkähkö kirsu, nappisilmät ja anova katse kyllä ovat saaneet minutkin heltymään useammin ja Titta sekä sen kaksi lajitoveria Hani ja Lissu ovat saaneet pöydästä toisinaan niin juusto- ja kinkkuviipaleita kuin kurkkusiivujakin. Kyllähän eläkeläisten täytyy antaa nauttia elämästään. Viimeiseen hetkeen asti...
