IRC-Galleria

Oon ollu koko maaliskuun ihan off. Tehny vaan pirusti duunia, tuottanu lemmenlautan ja kirjotin ku kirjotinki sen opparin kolmessa päivässä!! :D

Mut nyt alko helpompi huhtikuu. Tää viikko on vielä aika täys ja valmistuminen vaatii pitkin kevättä aikalailla kirjottamista, mut otin duunista vapaata ens viikon alusta toukokuun puoleenväliin. Tekeminenhän ei lopu koskaan mut jostain täytyy hellittää jotta ehtii olla olemassa ihmisille. Ne on kuitenki tärkeintä tässä elämässä, rakkaat.

Lopetin nuorisotiimityön.. Vähän haikee fiilis on ollu hetkittäin. Mut ei mulla oo jääny sille enää aikaa. Ja kyllähän mä sen tiesin että valmistuminen muuttaa monta asiaa. En mä tiedä mihin oon menossa, vaikka vahvasti tiedän mistä oon tulossa.

Tää on muutosten vuosi monella tapaa. Yhtäkkiä ihan puskista seurustelen, asun ihmisen kanssa jonka kanssa mielelläni olisin joka sekunti. Niitä sekuntejakaan ei niin hirveesti oo ollu viime aikoina ku oon koko ajan menossa ja töissä. Istuttelen kukkia parvekkeelle ja pesen pyykkiä ku paraskin kodin hengetär. Mut ei musta mitään rouvaa noin vaan tehdä. Itsepäisyys ja itsenäisyys säilyy omalla tavallaan. Rokki soi ja nuudelit maistuu edelleen. Mut onhan se iso muutos, olla yhtäkkiä kaksikko yksikön sijaan..

Valmistuminen muuttaa mun maailmaa. Seitsemänkesäisenä pellavapäänä painelin koulun penkille ja sillä tiellä ollaan. Ja nyt se loppuu. Kesän myyn vaan bisseä ja oon hetken puhtaasti duunari.

Kaikenlaista.
Oltiin viime viikolla Good Charlotten konsertissa, yövyttiin hotelli Vaakunan sviitissä :D Mentiin Luxiin vippinä. Typerä, anorektinen Paris Hilton heilu siellä ja mua nyt tietysti sieppas se suuresti. Ei muuten, mutta mä en vaan voi tajuta minkä ihmeen takia jengi juoksee sen muijan perässä ku lehmälauma vaikkei se osaa mitään. Vai osaako? Voiko joku kertoa mulle mitä se on ikinä saavuttanu tai osannu? Helppohan sitä on lanseerata jotain helvetin hajuvesiä tai tehdä musavideo ku pappa betalar ja oikeet työt tekee joku muu. Se on pelkkä kasvo. Nuppineulan näkönen tyhjäpäinen diiva. Ja SILTI porukka riemusta kiljuen ihmettelee että eikö sillä oo rintsikoita.

Voi elämän kevät. Tollaset nostaa mun agressioita. Fiksuja naisia kunnioitetaan. Ei ihmisiä jotka on sairaita, rehaa ja bilettää ja vilauttelee eikä osaa tosiaan varmaan nimeään kirjottaa.

Rauha maassa ja ihmisten kesken. Pikkurouva jatkaa parvekeviidakon kasvattamista. Näillä viherpeukaloilla tosin kuolee kyllä sitkeinkin kaktus.

Mut nyt oon taas olemassa, helpompi huhtikuu. Moi vaan kaikille frendeille taas, oon back.