Lisäsin just kuvan mun yhdestä lempipaikoistani tässä maailmassa.
Mun "partsi" kotona landella vanhempien luona. Tai no partsi ja partsi, uima-allashuoneen katollehan siitä ovesta pääsee.
Täällä mä vedän aina tupakkaa ja ihmettelen maailman menoa. Paljon sillä katolla riehuttiin joskus nuorempana (ja kevyempänä). Nyt siellä on enää raa'an kananmunan jäljet savupiipun kyljessä ku pojat yhdissä bileissä heitti eikä ne lähteny pesemällä pois.
Muuta ei oo. Kaikki on hävinny johonki omiin juttuihinsa eikä kukaan enää pärähdä pihaan mopolla tai pyörällä tai autollakaan enää.
Tän paikan päällä on pelkästään taivasta. Ku sataa, sataa kunnolla. Kesällä niin että rummuttaa, talvella välillä niin suuria hiutaleita että pelottaa. Ja niitä tulee paljon, koko taivaan pinta-alalta ainaki. Ku on yöllä kirkasta ni mä vihaan sitä ku rööki loppuu kesken, tähtiä on sillon aina tuhat miljärdia ja niitä tulee vaan lisää ku niitä hetken ihmettelee. Ja sit pitäis mennä sisään. En mä yleensä mee.
Täältä mä oon vakoillu, täällä mä oon piilotellu, vetäny salaa tupakkaa, karannu tikkaita pitkin, ottanu aurinkoa, kurkkinu reunalta alas ja nähny ties mitä pupuja ja fasaaninpoikasia sun muita otuksia.
Täältä mä näen ku kesästä tulee talvi ja talvesta kevät ja kaikki loskat ja tihkut siltä väliltä. Täältä mä näen kaiken, täällä mä saan olla rauhassa jos mä haluan tai olla olematta.
Jos mun katto joskus kaatuu ni mihin mä sitte meen hymyilemään tyhjälle, rauhottumaan, skitsomaan, itkemään, hyppimään tai yhtään mitään?
En tiedä.
Nyt mä meen Börssiin kahville.