Melko "haista maailma paska" -olo. Onneks oon nyt yksin, koska musta ei oo nyt sosiaaliseen kanssakäymiseen. En pystyis yhtään kaunistelemaan tai miettimään mitä sanon, suoruudellakin jotkut rajansa on kuitenkin..
Mut noin niinkuin yleisesti kyllä aitous ja suora puhe on ihan suotavaa. Lapsellista joskus, ylimielistäkin, epämiellyttävää. Mut kuitenkin rehellistä ja kasvattavaa. Ja mikä on avoimuuden ja suoruuden ero? Aitouden ja avoimuuden? Toivoisin et joku muakin joskus kouluttais ja sanois ihan kunnolla päin naamaa mikä mussa on vikana. Ei veemäisesti, ei kiukulla tai loukatakseen, vaan kertoakseen suoraan. Ite ei omia virheitään ja piirteitään kuitenkaan näe, eikä ainakaan objektiivisesti.
Tän vastapainoks toivoisin et maailmassa muistettais myös kehua enemmän, Suomessa etenkin. Jos on jostakusta jotain hyvää sanottavaa, niin mitä siinä ainakaan menettää jos huomaa sanoa sen? Päinvastoin, saattaa pelastaa toisen päivän ja aikaansaada paljon hyvää. Itekkään en kyllä muista aina sanoa kaikkea sitä hyvää mitä niin monesta ihmisestä ajattelen. Ja oonhan mä kuullut sitäkin että musta saa ylpeen kuvan.. Surullista jos se niin on, mut pitää varmasti myös paikkansa. Muurinsa kullakin. Ite kyllä tiedän ettei mulla olis varaa tai syytä olla ylpee ja koppava. Ei kellään oo.
No, kaipa tää älytön olo tästä taas helpottaa. Nukkua kai pitäis joskus kunnolla..
Pitäis keskittyä duuneihin, mut ei saa aikaseks sitten millään. Laiska ja levoton. Täytyy pakottaa itsensä tekemään. Kaikenmaailman sijaistoimintaa kyllä löytyy, siivoilua ja kavereille kirjottelua ja Bridget Jonesia. Voi venäjä.
Kelis - Caught out there
Uusimmat blogimerkinnät
- Kehen mitenkin sattuu 10.10.
- Error 06.03.
- Niin kauniit maisemat et silmiä kirvelee (o... 09.01.
- Hippa! 28.09.
- School's OUT 28.04.
- Smurffiasu 18.04.
- Iron maiden (rautaneiti) 05.04.
- Täyttä kusetusta 01.04.
- Vuonna 1985: vaaleenpunasia synttärikor... 29.03.
- Kuljen sitten vaikka alasti 26.03.