Sohva ei siirry ajatuksenvoimalla, tahdonvoimalla eikä ainakaan yksin tän naisen voimin. Tähän siis niitä miehiä tarvitaan, selvishän sekin. Kovasti yritin pyllyllä ottaa ikkunasta vauhtia ja potkutella joka suuntaan mut meinas hajota sohva, nainen ja ikkuna. Eli nyt siis edelleen sohva keskellä olohuonetta. Hyllyt sentään paikoillaan (marilynin siirsin IHAN ITSE, vaikka se painaa tuhat kiloa ja varpaisiin vähän sattui).
Eipä kyllä muutenkaan vaikuta ihan siltä että ylihuomenna on bileet. Tähän suloiseen sekamelskaan ei uskalla päästää ihmisiä. Eläimiä ehkä, pölykoirien seuraks. Siivoon sit.. huomenna tai joskus. Miten täällä onkin näin pirusti tavaraa..
Antennijohdon kiinnitin kuin ammattilainen, vähän se on tosin vimpulassa ja vasaran pää irtos pari kertaa mut eipähän pyöri enää jaloissa.
Lisäks päivään mahtui asun pohtimista ja sovittelua, jonka jälkeen näytin ihan alan ammattilaiselta. Halvalta sellaiselta. Stay upit meni rikki, sukkanauhat meni solmuun ja kokonaisuus näytti niin homssulta että en ehkä halua julkisesti näyttäytyä niissä vetimissä. Paitsi tietty jos päätän vaihtaa alaa.
Leipätikut on ihan uus tuttavuus. Eilen leivoin ihan perus sämpylätaikinameiningillä tikkuja valkosipulilla ja tuoreella korianterilla. Niistä tuli vähän paksuja mut ihan hyviä ja oikein pariisilaisia Punaisen Myllyn teeman mukaisesti. Äsken tein ruispaahdosta pikkutikkuja pannulla oreganon, chilin ja suolasokerin kanssa. Saa nähdä tekeekö mun kokeilut kauppansa.
Tarjoiltavissa taitaa nopeet syödä hitaat, mut ne nopeet syökin sitten niin montaa sorttia että saa nähdä mahdutaanko korsetteihimme.. (mä en kyllä mahdu nytkään, sen verran tullu kiloja taas). Mutsi tekee mokkapaloja ja pitsaa, Anna jumalaista kakkua, mä tonnikalapiirakkaa ja noita tikkuja. Lisäks suklaakeksejä, karkkia, sipsejä, dipattavia, juustoja, oliiveja, kermavaahtoa ja hedelmiä. Ainakin siis jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja budjetti kestää. Booli luonnollisesti punaista, mausteista ja vahvaa, tehdäkseen meistä kaikista oi niin syntisiä.
Päivän ihana piristys oli ihana synttärikortti ihanalta ihmiseltä, täydellisen ihana yllätys :) ihanaa ihanaa. Ei kun oikeesti, oli mahtavaa tulla kotiin toimistolta, potkia luukusta tipahtaneita mainoksia eteisen matolla, luulla valkoista kuorenkulmaa laskuks ja huomata, että se onkin synttärikortti ihmiseltä jonka en olis odottanut mua muistavan :)
Huomenna 25 mittarissa, huh huh. Juhlin sitä sitten human resource managementin luennolla, wuptiduu!