IRC-Galleria

Että voi vanne kiristää päätä, hermot tiukentuu sitä tahtia että kohta kuuluu PING ja sitten lentää viimeisetkin ruuvit tästä päästä hevonhelvettiin. B2B -duuneissa näkee selvästi sen, mikä tätä maailmaa pyörittää. Kuluttajat jotakuinkin tietää sen, että mainokset ei välttämättä vastaa todellisuutta. Ei mulle ainakaan red bullista oo siipiä kasvanu, enkä luultavasti elä 200 -vuotiaaks vaikka vetäisin litrakaupalla valiojogurttia.

Mut B2B -puolella tyhjien lupausten myyminen on ihan oma lajinsa. Etenkin, jos firma on jo ehtinyt kasvaa sen verran isoks että nimi/brändi on saanut uskottavuutta. Äkkiä sekin uskottavuus kyllä katoo kun puskaradio alkaa soida.. Jätän nyt nimeltä mainitsematta sen Fonectan ns. "avaimet käteen" -yritysvideopalvelun, jonka kanssa mulla menee parhaillaan hermo.

Luovuus ei todellakaan kukoista. Se, että joskus kakarana piirtelin ja oon koko ikäni nuotin vierestä laulanut EI tarkoita, että mulla olis minkään sortin luovaa osaamista, eikä varsinkaan kun kyse on jotakuinkin uudesta ja melko vieraasta tekemisenlajista. Mun video-osaamiseni rajoittuu Paulan ja Heidin kanssa 15 -vuotiaina kuvattuihin muotinäytöksiin, joissa ripustettiin lakana taustakankaaks, laitettiin kamera kirjahyllylle ja Mariah Carey soimaan. Sinitarraa merkkivalon päälle, että saadaan gag reel -matskua.

Tekemällä oppii, ja sitä myös riittää. Sen takia mua ei koulussakaan paljon huvita nykyään istua.

Ääh, ihan sama. Ei se raivoominen ainakaan auta. Photari auki ja kieli poskessa värkkäämään edes sitä stillimatskua, jonka pitäis naamioitua jollain ihmeen kaupalla animaatioks (WTF??). Mainosmusan löytäminenkin oli mielenkiintoista. Törmäilin tunnin ajan lähinnä sellaseen lisensoituun musamatskuun, joka aiheuttais potentiaaliselle asiakkaalle syyhyn, migreenin ja aggressioita. Onneks löysin sit edes jotakuinkin kelvollista taustaa.

Lopputuotosta mielenkiinnolla odotellessa.

Linkin Park - One Step Closer, vanhaa kunnon teiniangstia.