Huoh.
Tekee aivan helvetin hyvää olla täällä landella nyt. Ehkä kuukauden päästä oon toista mieltä mut come ON, pyöräilen pitkin maanteitä duuniin ja takas, ei oo nälkä ku teen koko ajan jotain ulkona tai makaan katolla imemässä itteeni jokasen mahdollisen auringonsäteen joka on vielä inhimillisen lämmin bikineillä.
Korvaan katkeraa viime kesää. Enkä edes välitä siitä että reidet on pyöreet ja tissit ei pysy bikineissä. Mitä siitä, I'm curvy, and I like it! Niin että hellurei.
Luin Härkösen Heikosti positiivisen äsken, ja tarkotan siis oikeesti äsken, vajaa kaks tuntia, innostuin taas ahmimaan.
Täällä haisee ihan rehellinen paska (ei tässä koneella, tuolla ulkona), poskissa on tomua ja polvessa mustelma, oon terveen ja pirteen näkönen, kerranki. Siis fyysisesti terveen. En mä usko että musta tulee a) fiksumpaa, b) rauhallisempaa tai c) vähemmän hulvatonta ja sekopäistä millään määrällä aurinkoa, kissoja, koiria, paljaita varpaita tai haravointia.
Ja hmph, siinä taas joku pyörittelee silmiään että jeesus mikä varis, harakka, daiju ja farmari. Just det samma. Sitähän mä olen. Puoliurbaanicitylandepörrötukkatyttö.
Duunissa oon käyny läpi 100 vuotta vanhoja asiakirjoja, pöytäkirjoja sun muita. Niissä on ihan järjetöntä juttuja. Check this out, tosi ystävyydestä:
"ystävyys on kokonaan hyljättävä tapa, se kun suurimmaksi osaksi on pelkkää itsekkyyttä, imartelua, ja oman voiton pyyntöä, erityisesti poikien ystävyys tyttöjä kohtaan. Lausuttiin: että kun pyrkii ystävyyteen niin samalla toivoo toisesta hyötyvänsä"
Niin sitä pitää.