IRC-Galleria

Voi..... vittu. Miks mä oon vieläki koneella.

Jees jees, elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa ja kroppa ja pää tuntuu jo edes jotakuinki omalta.

Mä tiesin että se vaatettaminen olis tuskaa. Sain housut päälle ni makasin olkkarin sohvalla ilman paitaa ja rintsikoita ja yritin opetella hengittämisen jaloa taitoa.
Mut mä pääsin Heselle, roudasin kantamukseni sängyn viereen, levitin kokista joka paikkaa (enkä sit loppuen lopuks juonu sitä vaan vettä), ranskalaiset ei oikein maistunu mut hampurilainen... ei jee, kanahamppari on ihan absoluuttisen hyvää.

Katoin Finding Nemon, nukuin, heräsin, tein muutaman välikuoleman eli istuin millon mihinki keräämään itseäni.

Ja nyt, tulin just Edisonista jossa join kylmän omppusidukan korjaussarjaks Annan kanssa, ja olen voittaja.

Tosin on tässä voitolla aihe:eilinen känni.
Ei hyvin mene.

Huomenna lähden landelle muutamaks päiväks ja haluun soittaa pianoa ihan hulluna.
Harmittaa ku ei voi jatkaa sitä harrastusta oikeestaan nyt ku millä mä harjottelisin? Ei kerrostaloon voi pianoa kantaa. Saatikka ettei mun riittäis rahat eikä aika.

MIKS mä lässytän täällä. Noh, en mitään kovin älykästä nyt kuitenkaan vieläkään saa tehtyä.
Jos Niinistöstä tulee presidentti ni voi hevonvitunhelvetti, anteeks nyt vaan. Mä muutan siinä tapauksessa Venezuelaan sinne Isla de margaritalle mihin mä muutenki haluisin jos olis rahaa (ja/tai aikaa) ku en voittanu lotossakaan vaikka olin jo täysin varautunu olemaan miljonääri.

Mulla on tässä tietokonepöydän salakaapin ovessa kortti, jossa lukee oinaasta (kyllä olen juhannuksen aikoihin siitetty lapsi) näin: "Rohkea ja päättäväinen. Puskee läpi metsän vaaroista välittämättä. Optimistinen ja elämänuskoinen johtaja. Ottaa vastuun vapaudestaan. Etsii uutta sarvet tanassa, kammoaa rutiineja. Rentoutuu toiminnan keskellä. Rakastuu rajusti ja ehdottomasti. Jos onni ei tule luo, ottaa sen itse kiinni" Sit siinä on lapsellinen näkönen joku pukki millä on kippurasarvet.

Juupajuu, tällanen olohan mulla onkin just nyt. Optimistinen ja rakastunut. Ja pyh.
Oon kyyninen ja väsyny ja mun tekee mieli mehujäätä.

Ai niin. jätkät oli ollu alaovella yöllä mutta mä nukuin sillon jo kaunista unta meikit poskilla ja viini veressä kiertäen herätäkseni hirvittävään aamuun ja puhelimen vilkkumiseen.

Parempaa yötä.

Wow.

Viimeks kun oli perjantai 13. ni autosta puhkes kumi 140km/h mittarissa keskellä motaria. Onneks oli laiho kyydissä, se vaihto näppärästi renkaan ku mä, Heidi ja Paula poltettiin tupakkaa.
Körö körö, sillä vararenkaalla ei saa ajaa ku kuuttakymppiä.

Meillä on hoidossa yksvuotias tytsi, syötettiin se just ja Heidi laittaa sitä nukkumaan.
Miten ketään selviää muksujen kanssa yksin?! Respectit kaikille äideille.

Mulla soi smurffit päässä.

Ihan oikeesti, mitä mä säädän täällä galleriassa aina keskellä yötä...

Tulin duunista, etin ilmasta parkkipaikkaa ihan sekopäisenä, löysin sen jostain ihme kujalta, rpudasin kauppakassia ja reppua ja käsilaukkua kämpille, tuskastuin yhessä kohtaa, heitin Siwan kassista reppuun parit mehu- ja maitotölkit ja tajusin, että mun duunissa ruokana ollu maksalaatikko jäi niiden alle, otin sen pois sieltä, se oli ihan muodoton, jätin sen siihen kadulle ja jatkoin matkaa kassi kevyempänä ja sain kevyemmän kantamukseni ansiosta poltettua yhden tupakankin vielä.

Elämä siis hymyilee.

Unta.

Rakas päiväkirja.
Miten niin rakas? Miten niin päiväkirja?

Itselleni mä kirjotan, että muistan tuhannen vuoden päästä joskus heiluneeni galleriassa (ja monissa muissakin paikoissa) ja ajatelleeni edes... jotain. Pitäs varmaan tehdä joku kunnon blogi johonki. Sellanen mikä ei pamahda kuvan kanssa mihinkään etusivun listaan kaikenmaailman pissisten ja sekopäiden luettavaksi (mä itse kuulun näihin jälkimmäisiin).

Piilolinssit tekee välikuolemaa mun kanssa. Mä jätin ne pöydänreunalle kuivumaan ihan vittuuttani ku ne on kirvelly mun silmissä jo parina iltana. En heitä niitä suoraan roskiin, katon ensin miten ne kuivuu ja kituu siinä prkl.

Luin tänään duunissa Vistor Malarekin kirjaa Natashat, seksikaupan uhrit - Naisten helvetti.
Ei ollu paras mahdollinen ympäristö lukea sitä, ku ympärillä oli lähinnä just niitä miehiä jotka vois surutta näitä palveluja käyttää.
Teki mieli viskata jokasta niistä tällä suht paksulla kovakantisella takaraivoon niin että etuhampaat kolahtaa ilkeesti Karhun nollanelosen tuopin lasisen kylmään reunaan.
Mä kirjotan kyllä varmasti siitä kirjasta ajatuksia sitte ku oon sen lukenu kokonaan (eli huomisen duunin jälkeen). Sen verran hyytäviä juttuja siellä, asioita joita ihmiset ei tiedä, näe, tai halua nähdä. Paska paikka tästä maailmasta on tullu. Kiero ja epäinhimillinen ja vieläki kierompi. Mut siitä lisää iloista tekstiä... myöhemmin.

Tulin just koulun bileistä (tai Turun Humakin ja Diakin yhteisistä vaihtaribileistä), ei jaksettu lähtee jatkamaan mihinkään, huomenna kun täytyy tehdä... kaikennäköstä ennen ku menee duuniin illaks.

Nyt meen nukkuun.

Aamupäivällä baarissa oli pirun hiljasta. Sitte hetken päästä siellä istu laiha, terävänenänen kloppi joka siivoo kaljapalkalla, vanhempi mies, joka ottaa tuopin, toisen ja kolmannen muttei lue mitään lehtiä tai polta tupakkaa, kattoo vaan ja vaikuttaa ujolta vaikka se on vanha. Ja sitte siellä istu jalastaan kipee keski-ikänen homo. Että näin.
Ja mä luen keikkuvalla korkeella baarijakkaralla mustaa kirjaa jossa lukee valkosella kannessa
"Natashat" ja kiroan miehiä. ETTÄ NÄIN.

"Nukkumatti nukkumatti lasten... illoin kulkee heittää unihiekkaa". Pedofiili.

Unta! Nyt. Oikeesti.

Ai nii, kävin äänestämässä...joku päivä. Vanhasta, tiedätte nyt sit senkin.

Niin sinne nukkumaan..

Repikööt maailma siitä. Välillä mäki onnistun potkimaan elämää päähän.

Paula oli täällä ja koska molemmat tietosesti päätti unohtaa ja työntää kauemmas olevat ja tulevat paineet ni meillä oli tosi hauskaa. Rentoa.

Jee jee.

Muistot lämmittää, mikä tai kuka lämmittäis tätä hetkeä?

Ei, mä en aio kirjottaa, että: miks elämä on niin vaikeeta......pistepistepiste. Sattuu pistepistepiste.

Mut miks se menee välillä niin harmaanmustiin solmuihin ja puristuksiin että on tosi vaikee lähtee sitä purkamaan? Mä aion lotota. Mä en ihan oikeesti tiedä miten mä voisin helpottaa asioita (enkä nyt siis puhu enää edes omista asioistani).

Rahalla siis saa ja hevosella pääsee, ja vaikkei se ratko kaikkia ongelmia, ni ainaki helpottaa niitä huomattavasti (enkä edelleenkään puhu omista taakoistani)

Okei, asioita joista mä voisin kirjottaa enemmänkin: hellyydenkipeys. Suomen järjetön vittumainen yhteikuntajärjestelmä MONELLA eri tavalla ja tasolla. Typerä talvi. Matkustushalu. Ote omista asioista.

Ei vittu mä oon ihan päästäni vialla.

Nyt pitää mennä nukkumaan, että voi taas ilosesti aamulla toivottaa hyvät huomenet ensimmäisille kaljanjanoisille luusereille. Ja toivon mukaan saada jotain näitä koulu/nuorisotiimi/muitajuttuja tehtyä työpäivän aikana, koska illalla pitäs taas tehdä ihan muuta.

Nyt mä en tee enää tänään muuta ku huokasen syvään ja ryntäile peiton alle.
(okei, mä tunnen itseni. Mun on pakko lukee vielä hetki Nina Honkasen kirjaa Joka kymmenes vuosi)

Nighty night.

AAAARGH, mä haluan helvetin nopeesti helvetin kauas täältä. Ärsytysraja on nyt niin alhaalla että jumaliste mä en jaksa kuunnella mitään enkä ketään.

Ja on se kumma ku ei saa aikuinen ihminen omaa elämäänsä pään sisällä kuriin.
Voi vittu ihan oikeesti.

Ja taas pitää mennä kattomaan niitä humalaisia. Onneks on se pesismaila takahuoneessa, jos en muuta ni pamautan sillä itteäni nuppiin, jos vaikka oleminen helpottuis.

Joskus tekis mieli olla ainoo ihminen maailmassa ettei tarttis ajatella ku itteensä.
Mut onnistuuko? Noup. Siks mä haluan hetkeks yksin ulkomaille.

Ostin miss pigglet -paidan. Laiskotti, enkä kokeillu päälle. Nyt se ahistaa paikasta jos toisestakin. On mullakin runko prkl. Ostin mä muuten paljon muutakin.

Siispä nyt teen oikeasti pyhän lupauksen: jos en 21-vuotiaana näytä yhtään erilaiselta kun nyt niin voitte vapaasti ampua mut ennen ku mä itse teen sen.

Vitun Aki ku jätti suklaansa mulle. Jos mä heitän ne ikkunasta kadulle ni ne voi osua jotain viatonta humalaista nuppiin, ja sitte se kuolee, ja minä joudun vankilaan ja elämä menee pipariksi niin että hittoako siinä sitte, mä syön ton fat bluen.

Olin body pumpissa kun ketuttaa tämä olemus. Siellä on aina pari miespuolista olentoa ison painomäärän kanssa. Sitte ne näyttää siltä että kohta katkee verisuoni päästä (samalla kun ne tsiigailee naisia tiukoissa trikoissa, tietenkin)

Huomaatteko kun puhisen samanlaista kinkunsulatus-laihdutus-kuntoilu -poweria kun oi niin monet naiset tässä vaiheessa vuotta? :)
Mutta kuka sitä sietää että puolet vaatteista ei näytä enää hyvältä päällä, tai että yläselkä sattuu KOKO ajan?! Oma syy, oma virhe, siispä itse sen myöskin korjaan.

Kuuntelen huonoa radio rippiä Irinan biisistä Älä sano mitään ja vastustan Fazerin kutsua.

Huomenna on muka joku vapaa, mä kuulin.
Piti käydä Alkossa siis tänään (serkku käski en mä muuten..). Paula siis tulee huomenna mestoille ja sitte me vipsutetaan taas tanssijalkaa (epäcoolisti ilmaistuna)

Ai niin, katottiin joku ohjelma orgasmista subbarilta. On siinä ihmisillä ongelmia, hohhoijaa. Joku toinen on työtön tai ruoaton (siis nälkäänäkevä) tai koditon tai menettäny perheensä ja nää valittaa että kun ei saa orgasmia. Johan on jessus. Tosin valitanhan minäki sitä, kun voi voi, ei sais suklaata syödä.

Ei mooses, nyt tämä nukkuu. Tui tui.

Aargh! Ja että naiset on vaikeita, juupajuu.
No mä olenkin, mut osaa nää kolmijalkasetki olla ihme venkuroita.

Hyvää yötä prkl.

Lisäsin just kuvan mun yhdestä lempipaikoistani tässä maailmassa.

Mun "partsi" kotona landella vanhempien luona. Tai no partsi ja partsi, uima-allashuoneen katollehan siitä ovesta pääsee.

Täällä mä vedän aina tupakkaa ja ihmettelen maailman menoa. Paljon sillä katolla riehuttiin joskus nuorempana (ja kevyempänä). Nyt siellä on enää raa'an kananmunan jäljet savupiipun kyljessä ku pojat yhdissä bileissä heitti eikä ne lähteny pesemällä pois.
Muuta ei oo. Kaikki on hävinny johonki omiin juttuihinsa eikä kukaan enää pärähdä pihaan mopolla tai pyörällä tai autollakaan enää.

Tän paikan päällä on pelkästään taivasta. Ku sataa, sataa kunnolla. Kesällä niin että rummuttaa, talvella välillä niin suuria hiutaleita että pelottaa. Ja niitä tulee paljon, koko taivaan pinta-alalta ainaki. Ku on yöllä kirkasta ni mä vihaan sitä ku rööki loppuu kesken, tähtiä on sillon aina tuhat miljärdia ja niitä tulee vaan lisää ku niitä hetken ihmettelee. Ja sit pitäis mennä sisään. En mä yleensä mee.

Täältä mä oon vakoillu, täällä mä oon piilotellu, vetäny salaa tupakkaa, karannu tikkaita pitkin, ottanu aurinkoa, kurkkinu reunalta alas ja nähny ties mitä pupuja ja fasaaninpoikasia sun muita otuksia.

Täältä mä näen ku kesästä tulee talvi ja talvesta kevät ja kaikki loskat ja tihkut siltä väliltä. Täältä mä näen kaiken, täällä mä saan olla rauhassa jos mä haluan tai olla olematta.

Jos mun katto joskus kaatuu ni mihin mä sitte meen hymyilemään tyhjälle, rauhottumaan, skitsomaan, itkemään, hyppimään tai yhtään mitään?

En tiedä.

Nyt mä meen Börssiin kahville.