HOHHOIJAA.
Menisköhän joku tekee spss-tentin mun puolesta ku emmä siitä kuitenkaan mitään tajua.
Missä kaikki meidän lumet on, kun eihän tää oo talvi eikä mikään? Mä kyllä tykkään talvesta mut toisaalt se on vähän niinku menkat; sais kestää vaan pienen hetken.
Mulle tulee joka talvi sama olo, niinku jonain aikasempana talvena olis tapahtunu jotain suurta, haikeilen teinivuosien perään ku kaikki oli hirveen helppoo. Vaikka eihän sitä sillon osannu tajuta vaan kaikki mahdollinen tuntu niin kovinkamalan vaikeelta pissis pissis. Elämä muka murjo ja potki, jeppajea. Mutsi teki safkat valmiiks, kavereita riitti, oli vapaa-aikaa, eikä vastuuta vielä paljon mistään, lillu vaan peruskoulussa ja lukiossa ja se riitti suorittamiseks.
Ja silti oli muka niin vaikeeta.
Ei mulla nytkään oo vaikeeta. Ei ikinä oo, kun se on ihan asennoitumisesta kiinni. Kavereita riittää edelleen, vapaa-aikaa ei oo, ei voi enää lilluu, mut voi tehdä paljon enemmän ja raja-aitoja ei enää sanele ku laki.
Hirveen väsynyttä juttua mulla aina kyllä riittää, ihme harakka.
Koska mulla ei oo varaa ostaa helikoptereita tai tenniskenttiä joululahjaks ni saatan jopa yrittää olla luova ja tehdä ite niitä paketteja. Esimerkiks metallihenkarista saa tosi kivan vemputtimen, ja vanhasta vispilästä tättähäärän.
"yes darlin', I made it myself"
Vähä väsy, haukotuttaaki. Näin viime yönä unta että hukuin kaivoon jään alle.
Tänä yönä en suostu näkemään unia ku oranssista piposta ja kirpeistä omenista koska niistä molemmista mä tykkään.
Tykkään mä paljon muustaki.
Kulmakarva on ihan viturallaan. Ehkä mun päässä on jotain muutakin vähä hassusti.
Nighty night.