IRC-Galleria

Herranjumala. Näitä päiväkirjahössötyksiä on jo vuoden ajalta.
HIRVEE MÄÄRÄ! Ja vielä ihan turhanpäivästä höpinää.

Taidan mennä tällä viikolla joku ruokatunti raiskaamaan koulun tulostimen ja tulostan itelleni höpöhöpöromaanin ja lätkäsen päälle kirjailijan nimen; neiti päivi mattila ja olen ylpeä siitä että en varmaan muuta ookkaan vuoden aikana saanu aikaan (NO OLENPA!).

Kaikkee oon kans kirjotellu..
"musta tulee isona huopatossu".

No niin juu tulee.

HOHHOIJAA.

Menisköhän joku tekee spss-tentin mun puolesta ku emmä siitä kuitenkaan mitään tajua.

Missä kaikki meidän lumet on, kun eihän tää oo talvi eikä mikään? Mä kyllä tykkään talvesta mut toisaalt se on vähän niinku menkat; sais kestää vaan pienen hetken.
Mulle tulee joka talvi sama olo, niinku jonain aikasempana talvena olis tapahtunu jotain suurta, haikeilen teinivuosien perään ku kaikki oli hirveen helppoo. Vaikka eihän sitä sillon osannu tajuta vaan kaikki mahdollinen tuntu niin kovinkamalan vaikeelta pissis pissis. Elämä muka murjo ja potki, jeppajea. Mutsi teki safkat valmiiks, kavereita riitti, oli vapaa-aikaa, eikä vastuuta vielä paljon mistään, lillu vaan peruskoulussa ja lukiossa ja se riitti suorittamiseks.
Ja silti oli muka niin vaikeeta.

Ei mulla nytkään oo vaikeeta. Ei ikinä oo, kun se on ihan asennoitumisesta kiinni. Kavereita riittää edelleen, vapaa-aikaa ei oo, ei voi enää lilluu, mut voi tehdä paljon enemmän ja raja-aitoja ei enää sanele ku laki.

Hirveen väsynyttä juttua mulla aina kyllä riittää, ihme harakka.

Koska mulla ei oo varaa ostaa helikoptereita tai tenniskenttiä joululahjaks ni saatan jopa yrittää olla luova ja tehdä ite niitä paketteja. Esimerkiks metallihenkarista saa tosi kivan vemputtimen, ja vanhasta vispilästä tättähäärän.
"yes darlin', I made it myself"

Vähä väsy, haukotuttaaki. Näin viime yönä unta että hukuin kaivoon jään alle.
Tänä yönä en suostu näkemään unia ku oranssista piposta ja kirpeistä omenista koska niistä molemmista mä tykkään.
Tykkään mä paljon muustaki.

Kulmakarva on ihan viturallaan. Ehkä mun päässä on jotain muutakin vähä hassusti.

Nighty night.

"Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Yhtä pyytää jos saan, vaikka niin ei oiskaan.
Väitä että oon ainutkertainen, niin että uskon sen"

PMMP : Kiitos

Ikinä ei kannattais juoda mitään, siitä ei tuu ku blue olo ja tyhmäntuntunen morning after.

Oon taas tajunnu uudestaan miten en pystyis elää ilman musiikkia. Vaikuttaa fiilareihin niin lujaa.

Oltiin eilen pikkubroidin ja parin serkun kans (eli kaikki siis alle 15 vee) Maata Näkyvis -festareilla. Siellä oli kyllä mageet tekniikat ja valot, ja musiikkiki oli hyvää.
Eikä mua häiritse noi uskisjutut, enhän mä itekkään mikään ateisti oo.

Mut siitä mä en pidä et tuputetaan ja pakkosyötetään oman uskon elämäntotuuksia, ja nostetaan se sellaselle jalustalle, et se ohittaa kaiken muun. Niinku kristinuskossaki tunnutaan korostavan sitä, että usko vaan ni pääset joskus taivaaseen, ikään ku SE olis se tärkein maali elämässä. Enemmän mua kiinnostaa se minkälainen tää elämä täällä on. Tärkeempää mulle on frendit, ihmiset, hyvänolontunne, se et oon onnellinen NYT, en joskus sitte jos johonki taivaaseen pääsen.

No mut siis joo.. Uskonjutut on aina sellasia. Mun puolesta ihmiset saa uskoo vaikka keijuihin ja menninkäisiin, mut ei tarvii sitä tulla mulle pakkosyöttään. Mä uskon mihin uskon, ja uskon moneenki asiaan.

Onpas taas ajatuksia.

Latasin Carmen Electran Striptease workoutin, meen vetää sitä. Se on sellasta mitä ei tosiaan voi tehdä sillee et joku näkee. Mut hauskaa se on :)
Opin strippaamaan, siistii. Jos nyt kuitenki se main interest olis siinä hoikistumisessa.
Täytyy varoo jatkossa ku baarissa sheikataan ettei ota liikaa vaikutteita tosta dvd:stä.. ;D

..ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

PMMP rokkas eilen kiertueavajaisissa, tosi hyvä keikka.

Nyt on tosiaan alakulo seurana haikeuden. Pohjaton olo.
Elämä on välillä ihan liikaa. Hyvää ja huonoa, molempia sekasin, mut siis paljon ja hämmentävästi.

Onneks voi mennä nukkuu.
Onneks on ihmisiä.
Onneks on ennenkaikkee musiikkia.

Tulipa tossa luettua näitä päiväkirjajuttujani vähän matkaa.

Mun viimeaikaset jutut on pelkkää kiirettä ja sitä että pohdin sitä miks oon niin hölmö tyttö.
No... niin.

Kiire saa luvan loppuu ja se loppuu ku lopetan sen, ja oonhan mä ehkä vähän hupsu mut kyllä mä jostain sit taas jotain tajuanki, eipä kai musta muuten olis tekemään mitään niitä juttuja joita teen.

Opin soittaa edes vähän jazzii ja on edelleen hyvä olla, vaikka tää päivä on pyörittäny mua.

Nylon Beatin "Jos" akustisena saa viedä mut uneen.

Ei vitura mikä päivä.

Uskomatonta surffailua helvetin hyvästä olosta väsymykseen, kiukkuun, ahdistukseen ja sekopäisyyteen, helpotukseen, suruun ja nyt oonki sit jotenki jumissa.

Miettikää hei räntää.

Ziisus mikä käsite, ku ei siitä tiedä onks se vettä vai lunta.
Siistii.

Nyt opettelen muuten soittaa sitä jazzpianoo vaikka henki menis.
NYT. Samantien.

Latasin netistä Joplinin Maple Leaf Ragin. Sillä mennään aluks.
Kohta olkkari soi.

Oli vähän helvetin ihana Helsingin reissu :)

Ihan totaalisen kummallinen olo.
Enkä kyllä varmasti tiedä miks.

AARGH NUUDELIVESI!!!

Millanen ihminen oikeessa elämässä keittää veden pohjaan?? Sählä.

Niin mut siis oloja.
Kaikki frendit ympärillä vakiintuu vauhdilla. Muuttaa yhteen, sitoutumiskammosimmatki alkaa seurustella, playerit rauhottuu. Kohta ne kasvattaa valkosta säleaitaa ja lapsia.
Miltä musta pitäs tuntua? Ku oon hirveen ilonen niiden kaikkien, ja niit tuntuu nyt olevan paljon (onks tää joku trendi?), puolesta. Mut en mä tunne oloani silti yksinäiseks, et mulla pitäs olla joku. Pitäskö? ja siis... miks pitäs?

On mulla sillee yksinäinen olo, että koska mun elämä on sitä että on liikaa duuneja, asia jota oon alkanu vihata, ni en ehdi nähdä frendejäni enää. Niit kaikkii jotka on ollu olemassa sata vuotta. En mä kaipaa kundifrendii, jotakuta sitomaan mua tai vaatimaan, mut mä kaipaan noita kaikkia ihmisiä ihan helvetisti. Ja ku se ei oo niiden syy ettei olla nähty vaan mun ja mun tekemisteni ja ainasen kiireen.

Ei toikaan ihan totta oo et "sitomaan ja vaatimaan", jos joku oikeesti vetäsis maton alta ni se tuntus tuskin siltä mut ei sellasta oo tullu vastaan. Viimesinki joka oli ihan in lööv tossa kuukaus sitte ei napannu mua yhtään, en vaan jaksanu innostua. Ei tarpeeks fiiliksiä pelissä mun osalta. Sama juttu alkuvuonna.

Mä rakastan vapauttani, mut en sitä et oon ite sitonu vapauteni töihin. Onpas taas syvällisiä.. Mut joskus nyt on oloja. Ei niitä gallerias kai kuuluis miettii mut en mä mitään itke tai vuodata, kelailenpahan vaan.

ja monet parit on kyllä eronnukki. Siis pienen ajan sisällä sellasia joiden ei olis kuvitellu. Mikä ihmissuhteiden käännekohtapiikki nyt on meneillään? Sinkut asettuu ja parit hajoo.
Ei kaikki, tietenkään.
Ja mikä mä tässä sit oon, se kummajainen joka viilettää vaan niin omia teitään? Niinpä kai.
Hyvä mun on olla, ei tarvii huomenna mennä peiton alle yksin ja sit kuitenki saan pitää peittoni normaalist eikä kukaan valita siitä et mikset sä ikinä ehdi nähdä.
Ja sit ku tulee kohdalle joku joka on enemmän ni luovun mielihyvin duuneistani.

Tosin haluun luopuu osasta niistä jo nyt koska mulla on paljon sellasia jotka on paljon ja enemmän joita en oo ehtiny nähdä.
Mä haluun mun kaverit nyt heti, kaikki, syliin.

Perjantaina mennään kattoo PMMP:tä Giggliniin, sinne haluisin kaikki KAIKKI.

Nyt ne nuudelit sit varmaan palo pohjaan. Voi vitura.

Kummallinen olo. Edelleen vaan. Tyhmän hyvä olla vaikka jotenki väsyttää.
Oon niin vitun pihalla aina :)
Ei o todellista.. Joskus mä vielä niin nauran näitä juttuja.

Oho.
Mistäs tekis yhden viissatasen tähän hätään?

Pläp pläp plää.
Jotenki hölmö olo (what else is new..)

Musiikki on maailman mahtavin asia.
Ilman sitä ei voi elää. Ei vaan voi.

Olispa jo keskiviikko.
Mikä mua vaivaa ku oon taas tällanen?? Grauh, ei sais ku kuitenki käy kylmät mut hei minkä sille voi jos laivalla oli yhdet tosi kivat huulet ja peikkotukka? ei o mun syy.
Mut voisin mä silti rauhottuu ku ei tää nyt NIIN isoo oo. Todellakaan.

No hei, whattahell, mennää Tapion kans kattoo jotain simpsoneit ja syödään sämpylää.