IRC-Galleria

Vieläki huono olo.

Eilinen meni aika eri tavalla ku olin suunnitellu. Tuli taas lähdettyy ja otettuu ja häslättyy ja naurettuu ja tanssittuu ja mitä kaikkee. Oli kyl paljon parempi ilta ku mitä oln kuvitellu mut nyt siit saa sit kärsii. Fyysisest lähinnä. Henkisest en nyt varsinaisest kärsi, vaikka tietty mä tapani mukaan oon aina vähän pihalla asioista, ihmisistä.

Se akustinen kitara on kyllä hieno soitin. Haluun opetella edes jotkut perusasiat sillä. Meiän Tapio soittaa kyllä sitäskittaa hyvin ja kyllä sitä kuuntelee mut tollee aamuyöstä hirveessä tuubassa se akustinen kuulosti jostain systä ihan uskomattoman hyvältä.

Nyt pitäs sit lähtee töihin. Pelottaa, koska tiedän ettei mun pinna kestä niiden asiakkaiden 'hauskoja' puujalkavitsejä ja 'nokkelia' flirttiyrityksiä. Vittu, ei mua kiinnosta. Ja mulla jumittaa darrassa ihan totaalisest, huomasin sen tänää monta kertaa. Mun ei kannattais olla ihmisten kans missään tekemisissä ku jumittaa niin pahasti etten kuule kunnolla, jos kuulen ni kuulen tai ymmärrän väärin, tai sit en ylipäätäs vaan ymmärrä. OOn täysin daiju.

NI MEE TÄS NYT SIT HITTO JOHONKI DUUNIIN! :)

Oli kyllä hyvä ilta eilen, ei kyllä pitäny juoda niin paljoo mut onks sillä enää mitään väliä? Muutenki eilinen oli eilinen ja siit jää hyvä muistot. Mut nyt voisin kyllä yrittää rauhottuu monen asian suhteen..
Lycka till Päivi-pieni

Pälpätipälpäti. Musalla tästä selvitään.

Mä jo kuvittelin eilen että se paska kone toimii. Onhan sitä nyt tässä värkätty jo koko vtun joululoma. Sain poltettuu kuvat ja tärkeet tiedostot levylle, thank god, mut sen jälkeen se kaatu taas.
Itseasias mä taisin ite sössii sen, ku latasin jonkun virustorjuntaohjelman ku ei oo varaa uusii f-securee ja sit ku ne oli päällekkäin käytössä ni siihen ruutuun iski jotain vittuiluviestiä yks toisensa perään.

Mut se on nyt kuollu se kone. Vaihdetaan kokonaan uus kovalevy, alkaa täysin puhtaalta pöydältä tää vuosi (mukamas). Sinne meni viitisentuhatta biisiä... *huoh*
Ei auta itku. Nyt jatkuu koulu, ei jaksa.

Ja mitä niihin juttuihin tulee mitä tuli uutena vuotena kerrottua, asioita tai oikeestaan yhtä asiaa jonka oon pitäny omana tietonani kesästä asti (ja olisin voinu pitää kyllä hautaan saakka..) ni jos siitä tulee jatkossa jotain pään aukomisia tai muunlaista häslinkiä ni mulla palaa kiinni.

Ensinnäkin, mä pystyn kyllä todistamaan tapahtuneen. Toiseks, mä en ollu se joka teki väärin. Ja kolmanneks, mä olisin voinu heti sillon saada jonkun kohtauksen ja kertoo, mut ajattelin et parempi olla hiljaa. Sunnuntaina en sit taas ajatellu yhtään mitään. Tai ehkä mä kuvittelin et ihmisiin vois luottaa ettei ne laukkais heti kertomaan. Mut ei ni ei.

Ja kyllä siitä on moni tienny jo monta kuukautta mut ne on sellasia joihin oikeesti VOI luottaa ja mä tiedän sen. Onneks mul on sellasia frendejä.. Sanna, Anna, Kaisa, Paula, Sofia, love'em all.

Kävin mä sit eilen vuokraa Brokeback mountainin..
Kaikki sano et se on ihan itkuleffa, et varaudu nenäliinoin ja suklaarasioin.
Petyin. Olihan se kaunis leffa, koskettava, mut ei itkettävä.

Uus vuosi tosiaan vaihtu aika tärinällä, niinku aina. Joka vuosi tulee jotain showta. Muijat osaa olla hankalia, ei kundit edes tappele. Harvemmin niil tulee yhtään mitään skismaa koska ne ei ota nokkiinsa joka asiast ja juonittele toistensa selän takana. No jaa, mä en tapellu ja oli hauskaa. Häsläsin vaan kovasti kaikkee, humalaisille ei tosiaan sais antaa räjähteitä.

Kai mä lähden Turkuun, karu paluu arkeen. Meil on ihan typerästi järjestetty lukujärjestys. Meil on tää viikko koulua, mut ens viikolla vaan maanantai. Kaikilla muilla on vielä tää viikko lomaa ja ens viikosta vasta alkaa arki. Ihan suksesta. Meen sit varmaan ens viikolla Helsinkiin jo ennen perjantaita.

Mitä täs nyt eilen kelasin tota meidän porukkaa ja kaikkee sitä settiä mitä aina on ollu ja on ni kunnioitus siitä meiningistä kyllä puuttuu. Noh, eipähän tarvii kenenkään kuunnella mun höpötyksiä sen enempää pääsiäislomalla, vappuna ku juhannuksenakaan.
Viettääköhän ne Bosniassa mitään noista?

Pitiki mennä puhuu asioita jotka mä olin itteni kans sopinu pitäväni omana tietonani. Mä puhun aina liikaa. Kännissä tuplasti mikä on sit jo tosi paljon.

Nyt oon niin räjähtäny etten viitti edes ärrältä hakee leffaa.
Oli virhe syödä kalaa.

pirtee olo...

Voi vitura.
Ei oo kyytii. Mä lähden kohta tassuttelemaan tosta pellon poikki korkokenkineni ja skumppapullo seuranani jos en muuta keksi.

Omalla autolla vois mennä jossei olis maistellu vodkaa meikatessa.
Noh, ilta on vasta nuori ja on mulla perhospommeja.

Juomapelit vois olla hauskoja. Saa nähdä lämpeeks jengi niille huomenna...
Pelejä tai ei, juomista on ainakin tiedossa :D

Häppi nyy jier peipit.

Mä en kestä keski-ikäsiä humalaisia miehiä!! Better yet, mä en kestä ylipäätänsä sen ikäsiä miehiä. Mitä ne oikeen kuvittelee?

Mua niin raivostutti kaks äijää eilen ku istu siinä tiskillä voi jumalauta. Ei niille voi kuitenkaan huutaakkaan että pitäkää nyt saatana turpanne kiinni ku te ette villeimmissä kuvitelmissannekaan sais parikymppistä naista. Hyi helvetti. Ja sitä tissijuttua... On seki taas säälittävää. Mutsillanneki on tissit, turpa kiinni oikeesti. Mä en kaipaa kommentointia siitä, mä oon hyvin tietoinen et mulla on tissit, niinku luultavast joka ikinen muukin muija kun niiden kanssa nyt joutuu elämään. Mä en ihan hirveesti arvosta sitä että mulle kerrotaan se asia uudestaan ja uudestaan.

Grrr... Ei vaan jaksais noita ihmisiä.

Mä oon tosi sekopäinen pieni tyttö. Pakko huomauttaa.
Uutena vuotena voisin kuunnella ku joku tietty perinteisesti aina tappelee (mulla ei oo aikomusta kuluttaa energiaani moiseen) ja juon pullon kuoharia ja meen tekemään lumienkeleitä vaikka lunta ei ookkaan. Meen johonki kuraselle nurmikolle pyörimään.

Ja teen jotain tyhmiä lupauksia joita en pidä. Ja kelaan humalapäissäni elämää suurempia niinku esimerkiks kulunutta vuotta ikään ku se siitä kelaamisesta mihinkään muuttuis. Tai sit kelaan tiskikaapin muotoilua. Mitä vaan. Seinäkalentereita ja siiderin kuplia ja villasukkien langanlaatua.

Niin mun piti syödä jotain.