IRC-Galleria

Ehkä pääsen ko. tentistä läpi mutta en menis silti takuuseen että oon mitenkään kovin pro kyseisessä aiheessa.

Human relations management.. Huhhuh, siinä on kyllä tekemistä itse kullakin. Ihmisten kanssa tässä eletään ja ollaan, harva välttyy ihmissuhdetenteiltä. Osa läpäisee, osa ei, toiset huijaa, toiset pääsee rimaa hipoen läpi ja jotkut vetää pisteet kotiin. Joskus menee tentti uusiks..

Sellasta se on, ihmissuhdeviidakko. Kukapa sitä loppuenlopuks tietää mistään mitään tai tuntee edes itseään. Epäilen, että ei kovin moni voi olla 100% varma ihmissuhteiden tenttikysymyksissä. Mut mistä sitä kukaan tietää mikä on oikein? Missä on vastaukset ihmissuhteisiin, varsinkin kun niitä mahtuu jokaisen elämään niin monenlaisia? On frendit, perheet, duunit, tuttavat, ne "oikeat" ja väärät ja kaikkea siltä väliltä.

Pohdi siinä sitten jokaisen vastaantulevan kysymyksen, olon ja ajatuksen kohdalla, että jos nyt vastaan (eli toimin) näin ja näin, niin tuleeko miinuspisteitä ja paska fiilis, vai läpäisenkö kirkkaasti ja oon tyytyväinen itseeni?

Järjestäiskö joku kurssin tosielämän human relations managementista? Jos mäkin vaikka pääsisin lunttaamatta läpi.

Pää sekoo, eikä tää pistävä päänsärky auta asiaa. Nukkumaan siis. Ehkä koen jonkun valaistuksen unissa.

Tai sit ehkä en.

(mut hei huomenna AATU, ehkä siellä koen valaistuksen tai ehkä ainakin humalan)

"Kasva isoksi, älä aikuiseksi". Tämä sanonta on kyllä hanskass ja sen taas viikonlopun vappuhulinoissa huomas että sisällä asuu pikkuinen peikkolapsi eikä se siitä mihinkään kasva vaikka muutoin olemus kyllä leventyi taas ihan kiitettävästi. Mikä hese? Ai miten niin sipsipussi? Vaahtokarkki? Viiniräpylä?

Vappu oli hulvaton, elämänmakuinen, täynnä fiilistä ja mahtavia tyyppejä. Jotakuinkin parasta vappua ikinä ei kannata unohtaa ja kertaus on opintojen äiti, joten;

AMK -vapusta hädintuskin heränneenä ja freesanneena pyörähdys mekkoon ja kohti jokirannan aurinkoa ja parvekepippaloita entisessä kodissa. En voinu estää sisäistä emäntääni, pakko oli asetella kaikenmaailman keksit ja naksut nätisti ja tehdä ehkä vähän pahaa boolia (joo, mun syy, luulin et se limemehu olis oikeesti hyvää, sori P). Jäi kylläkin maistelut kesken kun piti lähteä laittamaan lakki päähän. Ihanan kuuma, hiki tuli ja kivi hiersi kengässä kun rallateltiin itsemme väkijoukon keskelle Taidemuseolle, avattiin skumpat ja sain jonkun korkista päähän. No ei se tätä päätä pahenna. Arvostettiin ihania ylioppilaita itsessämme ja toisissamme ja oltiin tosi viisaita.

Puolalanpuistossa naurettiin kookostissejä, puhalleltiin saippuakuplia ja laulettiin Kymppilinjan Minää sun muita laatubiisejä. Se on kyllä tämän kesän rallatus, ei voi muuta sanoo ku et "muru hei, takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää".

Takas jokirantaan tyttötaksilla kuskia naurattaen, entisen duunipaikan eli Hiisin kautta, hirviönaamarit päähän ja hassuja hattuja, hirmusti tanssia, vähän draamaakin (luonnollisesti) ja lopulta sekin vappuvappu sit loppui suloiseen ruususen kuorsaukseen.

Lauantain vappupiknik alko myöhässä, nappasin pikkubroidin taksiin jostain, äkkiä himaan heittää sapuskat ja juomat reppuun, vähän dödöä kainaloon sun muuta ja menoks taas. Vartiovuorenmäen rappuset oli tappaa pohkeet, kiva kiivetä ku muutenki leposyke oli siinä kakssataa viiskyt tai jotain. Mut kiipeily kyllä kannatti kun mäen päällä odotti sata ihanaa iibeetä pinkkeine tuheroineen, toinenkin broidi ja serkkutyttökin Auran kavereiden kanssa.

Ja taas raikui laulunauru ja mä juoksin ympyrää ku pikkumukula, muun muassa pikkuveljen perässä kun se vei mun viinin. Suikkanen räjähti, trumpetti soi (ei tosin kovin hyvin, nyt tiedän miltä kuulostaa kuoleva sorsa). Vaahtokarkkisota on hauskaa vaikka yks niistä meinas viedä mun ladygaga -tekoripset mukanaan. Skumppalasit hajoili, mazel tov, ja aurinko paistoi. Ei elämä hirveesti paremmalta toisinaan maistu eikä kesää olis voinu paremmin tervetulleeks toivottaa.

Yllättäen oltiin viimeiset parikymmentä kun sieltä mäeltä lähti lokkien kirkunan säestyksellä mun luo, jossa kello tippui jonkun päähän ja tanssittiin kunnes siirrettiin itsemme Turun yöhön kuuntelee ihan ykkösdeejiitä. Ja siinähän se sit olikin, se vappu. Loppu on historiaa. Tai lähinnä paluuta arkeen.

Siivoilin taas bileiden jälkiä pois ja mietin että mikä räjähti. Leevi & the Leavingsin "vaimo älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on" soi päässä. Joo, MELKEIN. Hmph, luoja ties että ens bileisiin voi tuoda sipsien sijaan mulle astianpesukoneen. Mä jouduin sit yksin tiskaamaan, sitähän se yks kaunokainen lauloi keskellä tilataksin lattiaa surullisen näköisenä. Vaahtokarkkeja oli tarttunu farkkuihinkin ja ilmapallojen siivous oli viedä järjen. Kun ne puhkasee ni palaset lentää kyllä varmasti sohvan taakse ja joka nurkkaan. Konttaile niitä sitten sieltä. Eteisen lattialta löytyi tonnikalasandwich (merkkiä Atrian Fresh, en menis tästä kyllä ihan takuuseen..) ja vessasta epämääräsiä drinkkilaseja.

Sellanen vappu tänä armon vuonna 2010. Paljon jää tietty sanomatta, osa muistamatta, osa löytyy kuvista, kaikkein parhaat jutut muistoista TAAS. Mahtavaa!

Arki maistuu hassulta, outoo ku ei oo kouluu, duunia vaan niinku ennenki. Noh, täytyy tehdä joku action plan kesälle okatapaukses. Nyt plan on se, että zumbanjälkeisinä hippo menee kylpemään (vesi meinas jo valuu yli ku tähän unohduin selittää).

Kannattaa muuten tulla partsilta, juoda 1,5 litran vichypullosta samaan aikaan ja kävellä ovea päin. Ei ihme jos naama on ruvella ja kaikki paikat mustelmilla. Joku kontrolli hei joskus jooko, neiti aikuinen.

Eka ilta takana, haalarivappu.

Hyvin menee ku hieroo ohimoita lusikoilla (niillä samoilla jotka otti pakastimesta silmille jäähdyttämään).

Voiko olla näin läski? Juominen aiheuttaa pahasti ongelmia esim. sormusten pois ottamisen kanssa tai kun yrittää mahtua yhteenkään vaatekappaleeseen. LÄSKI. Tee jotain.

Tänään sit vappu vol 2, pitäis varmaan käydä ostaa sitä patonkii.

Oli huisia eilen, kiitos iibeet seurasta ja koko kuluneesta lukuvuodesta!!

Hulvatonta vappua vaan itse kullekkin!! :) Punatulkku heittää nyt mekon niskaan ja avaa skumppapullon nro 2 (vai montako niitä eilen nyt sit meni..)

"En halua autoo, en haluu kirjoittaa kirjaa, en tavata paavii, en haluu pysytellä hiljaa. En halua mennä lauantaisin Ikeaan ja Jumboon, en halua nostaa juhlapäivinä lippua salkoon. Tule iltasäihke ja se pimeä, tule pian ja toista minun nimeä ku mä tahdon mennä sinne missä jengi huutaa. Hyppii, karjuu kunnes joet muuttaa suuntaa"
Vilkkumaa - Rock'n'roll

Miten kutkuttaakaan loppuviikko, iltasäihke ja se pimeä :) aurinkokin toivon mukaan, huiskut, muiskut, serpentiinit. Odotettavissa huikeaa hauskanpitoa hyvässä seurassa kolmena päivänä, kaikkina vähän eri tyylillä. Vähän täytyy vielä malttaa olla tehokas, hoitaa koulut ja työt ja aikuisuudet ja sitten, SITTEN mennään!

IB:n pääsykokeissa tänään tutoroitiin meidän hilpeän hysteerisellä porukalla aurinkoisen keltaisina. Oli kyllä ihan hauska kokemus. Voiks siitä olla vuosi kun ite jännitettiin haastattelua? Tuntuu ku siitä oli pieni ihmisikä. Jos kelailee elämää vuos kerrallaan taaksepäin niin tuntee itsensä satavuotiaaks. Niin älytön määrä KAIKKEA on mahtunu jokaseen vuoteen. NIIN PALJON! Hui.

"Muistatko mua kun mä paljain säärin osoitin mieltä, huusin "tää on väärin". Silloin maailma oli valkoinen ja musta. Nythän mulla on korkeakoulutusta, ja siks mä mietin enää vain et mistä tietää että on, onko onnellinen vai onneton? -- Sainks mä tästä muistion? Miks sä oot noin tunteeton?"
Vilkkumaa - Mistä tietää että on

Viimeaikaisista merkinnöistäki huomaa että oon täysin hullaantunu Maijan uudesta albumista (Kun joet muuttaa suuntaa). Minkä sille voi jos joku musiikki/artisti/bändi vaan oikeesti tuntuu hyvältä? Kyseistä artistiakin jengi joko vihaa tai rakastaa, mä satun rakastamaan. Muutenkin noi suomalaiset naisrokkarit ja -popparit sopii mun korvaan vaikka monet ei niitä kestä yhtään. Chisu, PMMP, Irina, Anna Puu. Vartiainen mun mielestä laahaa eikä Ylanderkaan aiheuta värinää. Ehkä oon yksinkertanen tai jotain, mainstream ja populaarikulttuuri, mitä vaan. Aivan sama, ketäkin on mitä vaan kunhan nauttii siitä mitä on. Ei tässä kellekkään muulle eletä ku itselle. "Lopulta olemme kuitenkin yksin" - Scandinavian Music Group

"Kaikesta täytyy puhuu, niin sä aina sanoit mutta sotku on sotku, niin se on ja minkäs teet. Sanat on ilmaa, ne ei kestä. Se että pelkää ei estä mitään, ja mihinkään ei pysty valmistautuun."
Vilkkumaa - Anteeksi

No jaa. Jos tää riittäis jumitukseks tähän väliin. Tenttiin pitäis lukee, töitäkin tehdä ja mitä noita nyt oli, koulujuttuja. Lupasin vielä pitää IB:lle avoimet ovet huomenna ennen AMK vaputusta, ni ehkä vois vaikka muodon vuoks imuroida tai jotain.

Ja sit sittariin ostaa sata litraa kuohuviiniä ja kuus metriä patonkia ja kottikärryllinen viiniräpylöitä. Saippuakuplia mulla onkin jo kolme pulloo. Vaputivap.

Emmä tiedä sopiiks pakastimesta löytyny chili välttämättä hernekeittoon mut katotaan. Pieni chilinpuutos kun ei ne lentsikat tuonu mulle tuoreita mausteita tällä viikolla.

Oltiin sitte ostamassa vappuhärpäkkeitä ja kattomas matsia Castlessa, vaikka en mä nyt mikään hampaaton kanadalainen lätkäfani ookkaan. Mut piti se fiilis nähdä ja kokee, jäi tosin vähän hiljaseks sit kun se "koko Turku tukee, nyt kultaa" ei ihan käyny toteen (vielä!). Ihan hauskaa silti. Ja mahtavaa seuraa ;) <3

Huomenna pikkusten pääsykokeet, tutorina pyörimistä all day long. Tulkaa vaan kysymään multa neuvoa, mä en tiedä kyllä mistään mitään. Mut varmaan ihan mielenkiintonen päivä tiedossa.

No nyt ne hernarit palaa sit pohjaan tuolla..

---
Spotify sekos, onneks toimii taas tai olisin tullu hulluks. Ilman musiikkia ei voi elää. Ilman monia muitakaan asioita ei tosin voi elää mut tää nyt on tässä kohtaa olennaisin. Haalarin liimaa, jos löydän sen liiman vaan ensin jostain.

Uskaltauduin tänään kävelemään kouluun ilkeen vaaleenpunasen talon ohi. Siinä just kohdalla tuuli pyöräytti kuivia lehtiä mun ympäri ja niiden keskellä maassa pyöri ruttuinen ja likainen, lähes tyhjä punainen sydänilmapallo.

Ei se vielä oo tyhjä eikä rikki, vaikka ehkä vähän kärsinyt ja riepoteltu.

Lapset on terveitä kun ne leikkii, ni mitä se sit on ku 25 -vuotias nainen läiskyttelee vaaleenpunaisessa (värjäävää shampoota) kylvyssä? Tuskin ihan tervettä. Mut kivaa! Lits läts.

Ihme hippi fiilis ollu koko päivän, hymyilyttää vaan vaikka fyysisesti teen hidasta kuolemaa. Aamupäivällä partiolaiset rummutti hereille (tuntu siltä ku ne olis rummuttanut mun päätä sisältäpäin) ja nyt kaduilla teepeeäs teepeeÄS raikaa.

Viikonloppu oli loistava, hauska, hassu, erikoinen, älytön, tuttuhuurumussusuu. Surffisiskot sheikkas perjantaina jalat kipeiks ja eilen Maija -kullan synttäreillä sheikkailtiin loputkin varpaat tunnottomiks :P Ihania keskusteluita, puheuita, laulua, viestejä, naurua, halauksia, ajatuksia.

Ihmiset on mun elämän suola, se on niin satavarmaa. Onks se joku ihme et hymyilyttää vaan ku ympärillä on ihan huikeita frendejä ja tuttuja ja niitä ja näitä. En osaa kuvitella miltä se tuntuis jos kaikki mun rakkaat ei oliskaan olemassa. Jos en ikinä valmistu, saa töitä, tee tai saa mitään aikaseks ni mulla on silti AINA enemmän ku monella ja se mun täytyy muistaa. Frendit on mun elämän superstaroja, arvokkain omaisuus ikinä. Täytyy yrittää pitää niistä kiinni ja toivoa et ne jaksaa mua vaikka oonkin usein ihan talikko.

Kiitos kaikki mun rakkaat kullanmurut ja höpönassut, supersankarit ja enkelit kun ootte olemassa <3 tiedätte ketä ootte, tai ainakin mä tiedän.

Audioslave - Be yourself

Pitäis varmaan siivota toi vaatehuone kun ei sinne mahdu sisälle. Yritän tehdä maijapoppaset ja siirtää ne sormia napsuttelemalla nätisti hyllylle, supercalifragilicious explicaladousus vai miten se meni?

Näin muuten Unkarissa elämäni ensimmäisen kerran Justin Bieberin videon, hellanlettas, hyvä etten tukehtunu banaaniin.

Voishan sitä tehdä muutakin kun köhnätä sohvalla peiton ja halvan unkarilaisen viinilasillisen kanssa, kuunnella Vilkkumaan uutta albumia uudestaan ja uudestaan. Pitäis jumpata, zumbata, tentata, mailata, pyykätä, tiskata, mitä ikinä.

"En halua juosta nopeammin kuin joku toinen, en halua miettii oonko kuuskyt vai kuuskytkaks kiloinen. En halua tietää kuinka ehyeksi tullaan tai kudotaan sukkia, leivotaan tosi hyvää pullaa"
Vilkkumaa - Rock'n'Roll

Budapest. Sinne lähdettiin pinkillä lentokoneella venäläisen näköisestä Turun terminaalista teipatuissa farkuissa. Takas tultiin pers kipeenä bussein ja laivoin, kun teipit oli tippuneet ja villatakki pölyinen. Siihen väliin tietty mahtui kaikenlaista.

Kanankoipia ja makaronia, ratikoita, voikukkia ja hedelmäkojuja, mustalaismusiikkia, rakijanmakuista mehua. Taideteoksiin verrattavia pieniä jälkiruoka-annoksia aamupalalla, lukemattomia kauppoja, outlet -shoppailua ja sovituskoppikikatusta. Metrolippuja, Tonavan risteilyjä, tuoreita croissanteja ja suklaaleivoksia, paikallisia pubeja, Rudi Rock'n'Roll -showta, gulassia, palatseja, kirkkoja ja arkkitehtuuria. Kylpyläkäyntejä, aurinkoa, sadetta ja vuorikiipeilyä taksilla, palinkashotteja ja halpaa viiniä, käytettyjä forintteja, hiertyneitä kantapäitä, elämää syleileviä äiti-tytär -keskusteluja, naurua, laulua, tanssia, hölmöilyä. Tukanleikkuuta, tuomenkukkia, satoja kuvia joista puolet hävis, sisiliskoja, Silk Cutteja, juhlamekkoja, sörözöitä..

Budapest oli kaunis, keväinen ja hurmaava. Lempee, viihtyisä ja särmikäs. Päivät kului fiilispohjalta ilman älytöntä aikatauluttamista ja jatkuvaa ohjelmaa (mitä lomaa sellanen edes on, kysyn vaan). Luksushotelli Gellertin aamupalat oli niin petollisen ihania, että lihoin sata kiloa. Eipä sillä että ruoka muutenkaan olis ollut niin kovin kevyttä ja mehän tietysti syötiin siis KOKO AJAN. Käveltiinkin kyllä ympäriä kaupunkia tuntikaupalla, joka nurkka keskustasta käännyttiin ja katsottiin pysähtyen välillä teelle, viinille tai sämpylälle. Kylpylässä lilluteltiin ja nukuttiin milloin huvittaa, naurettiin toistemme ja itsemme kasvavia poskia ja mahaa. Itse loma oli hauska, lepposa ja rentouttava.

"Joo se kiersi yllä pään, mitä vaan mut se ei voi olla niin et joku päättää tähän jään, niin hänet suljetaan rouvakellariin. Mä teen mitä teen ja meen mihin meen, jos sä et tykkää niin painu helvettiin"
Vilkkumaa - Rouvakellari

No sitten se Islanti räjähti ja PUFF, meidän rentouttava kylpyläloma muuttui asemalla istuskeluun, nettikahviloihin, ihmettelyyn ja lähes sotasuunnitelmia hipoviin reissustrategioihin. Luksushotelli vaihtui Ikealla kalustettuihin söpöihin kerrostaloasuntoihin (Nova Apartments, suosittelen) ja budjetointitaidot otettiin käyttöön. Katottiin kämpillä Ocean's eleveniä, tehtiin kalliita puheluita sinne ja tänne ja päästiin nauttimaan Budapestin saturday night feveristä (tanssittiin ku sekopäät unkarilaispariskunnan kanssa Old Mans Pubissa, suosittelen sitäkin). Saatiin apartmentsin toimiston tytöltä Milkan suklaalevy silkasta sinnikkyydestä, kun laukkuinemme raahauduttiin eestaas, tulosteltiin karttoja ja bussiaikatauluja. Mulla alkoi tosissaan kutkuttaa Bosniaan lähtö, mut sitten selvis että päästään bussilla kuopiolaisporukan mukana Budapestista Tallinnaan ja siitä lopulta Suomen puolelle.

Viimeiset forintit kulutettiin maanantai-aamuna ennen lähtöä pikkukaupan suklaapulliin, nenäliinoihin ja muihin tuiki tarpeellisiin matkaeväisiin. Pakkauduttiin pienenpieneen unkarilaisbussiin kylki kyljessä, mä siellä keski-ikäisten keskellä kuulokkeet korvilla mussuttaen pullaa ja pers puutuneena. 1200 kilometriä ilman jousitusta tai ilmastointia, niska jumissa puoliunesta vähän väliä havahtuen läpi Unkarin, Slovakian, Puolan ja lopulta Liettuaan Vilnaan. Siellä pisin tauko (kolme varttia), aamupala hotellissa ja vaihto suomalaiseen bussiin, jossa oli tilaa, ilmaa ja jousitus.

Viimeiset 600 kilometriä kärsimättömänä, mut vähän mukavammin Via Balticaa pitkin läpi Liettuan, Latvian ja Viron ja lopulta tiistai-iltana Tallinnassa 30 tunnin bussimatkan jälkeen. Paluumatkalla naukkailin välillä palinkaa, etten menetä järkeäni kun molemmat kirjatkin loppui ihan kesken ja puhelimesta akku (ja sen myötä musiikki). Loppuenlopuks laivaan ja buffettiin syömään niinku ei koskaan oltais ruokaa nähty. Viimeiset pari tuntia autolla Helsingistä Turkuun tuntu kidutukselta. Olis voinu toivoa, että kotona on odottamassa joku nätti poika margaritan kanssa joka välttämättä haluaa hieroa selkää kolme tuntia. Mut ei ollut kun vanhentunutta jogurttia.

"Ehkä vielä me matkustetaan läpi Ahvenanmaan, Liperiin, Nivalaan. Niin, sähän oot mitä oot ja mä oon mitä saan, minä oon mitä vaan"
Vilkkumaa - Liperiin Nivalaan

Nyt sitten työt ja tentit ja selkä ja kaikki solmussa. Elämä valuu kuitenkin nopeesti takas normaaleihin uomiin, nuudelit kiehuu ja koulutie on sama ku ennenkin. Jääkaapissa vielä unkarilainen omena ja puolalainen sämpylä, jotka taitaa kylläkin jäädä syömättä. Tukka on oranssiraidallinen lähes polkka, parturi ei puhunu sanaakaan englantia. Pyöristyneet posketkin seuras mukana kotiin saakka. Ja monet monet muistot seuraa ku purkka tukassa, mielelläni ne säilytänki.

Ikävä ehti tulla ihmisiä, se on aina hyvä merkki. Että on joku, ja useampikin joita kaipaa ja aika paljon vielä.

Sellanen keikka se. Köszönöm Budapest, kiitos ja kumarrus. Seuraavia seikkailuja odotellessa.

"Voi, huusin; miten tää päättyy? Sit kun oon vanha niin oonko mä onnellinen? Hiekalla on lämmin, mä hiljaa huokaan. Tuntuu siltä kuin maailma oiskin paikka jossa kaikilla on rakkautta, vaatteet, ruokaa. Niin joku sanoi, että vielä polku aukee sun etees ja tiedät mitä teet. Ne sanat lohdutti mua niinkuin lohduttaa kahvila moottoritiellä matkalla jonnekkin kylien lävitse"
Vilkkumaa - Rakkautta, vaatteet, ruokaa

Täksi yöksi jää
Jokin koettaa sua täällä viivyttää
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykkään
Jos sulla kerran on taskussa se suuri unelma
Tämä hetki jää
Ja vain se mitä teet nyt on tärkeää

Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa, mut mikään ei oo vielä mahdotonta

Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan
Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität
Niin pidä siitä kiinni
Älä usko kyynisiin lauseisiin

Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa mut mikään ei oo vielä mahdotonta

Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksitykkään
Turha pelätä laukausta sillä
Yksinäisyys saman reiän nakertaa

Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta

_______
Henk. koht. yks kaikkien aikojen lempparibiiseistä. Nää lyriikat vaan aina kolahtaa, rokkaa ku hirvi. Ei mitään tekotaiteellista paskaa, ei piilomerkityksiä, ei elämää suurempia uusia keksintöjä. Asiat sellasina kun ne pitäis osata ottaa. Kuuntelin tätä repeatilla viime yönä kunnes nukahdin ja aamulla oli romanttisesti johdot ja tyttö toistensa syleilyssä.

Anyways, kerrospukeutuminen on cool, koska jotenkin mä sitä tavaraa onnistuin sit passin lisäks haalimaan suhteellisen kiitettävästi. Korjailin tossa vähän farkkuja jeesusteipillä. Rillit jää himaan koska ne on pelottavat ja vinossa ja alkaa päätä särkeä. Jos piilarit (ja varapiilarit) hajoilee niin sitten nautitaan aika tavalla sumuisemmista nähtävyyksistä. Ai nii, hitto, kamera olis varmaan ihan kätevä..

Yritän heittää kavereita postikorteilla, epäilen et yritykseks jää koska oon niin auttamattoman käsi niiden kanssa. Ihan ku olis toimistossa ku jotain merkkejä joutuu liimaamaan. Nääh..

Nyt riittää höpötys, jolla käytännössä yritän vaan kuluttaa aikaa.

Monta kokonaista päivää ilman läppäriä, sähköposteja, naamakirjoja, kaikkia kytköksiä tänne... aivan MAHTAVAAAAAAAAAAAA!!! Uiiiih, ihanaa jättää kaikki, edes pienen pieneks hetkeks.

SAYONARA beibit, tämä tyttö lähtee nyt lyhyelle tauolle. Ehkä tuun takasinkin, jos en sitten päätä hypätä Banoviciin vievään bussiin ja jää sille tielle. Ei, en oo tarkastanu bussiaikatauluja (..vielä) ;)

Good Charlotte - Broken hearts parade