IRC-Galleria

Mä en oo tainnut muuttua hirveesti. Tai ainakaan blogimerkinnät ei oo. Tosin ei blogimerkinnät mitään läheskään kokonaista kuvaa ihmisestä anna. Kun mä en kirjoita ku omaks huvikseni, ni samapa tuo. Joskus vielä kerään kaikki blogimerkinnät vuosien varrelta yhteen word -dokkariin ja leikin, et mul on elämänkerta. Hyvin hyvin outo elämänkerta, joka ei kata ku nuoruuden. Tai mistä sitä tietää vaikka kirjottaisin näitä hölmöjä juttuja vielä kymmenen, viidentoistakin vuoden päästä? Ehkä sillon voi vaan puhua tietokoneelle ja se muuttaa sen tekstiks. Pelottava ajatus.

Toivottavasti nyt edes vähän oon kuitenki viisastunu ensimmäisistä blogimerkinnöistä. Aikamoinen hyrrä oon vieläkin. Ei päätä eikä häntää. Se tuskin koskaan muuttuu ja ehkä hyvä niin. Rauhallisia ja tasapainoisen olosia ihmisiä on maailmassa ihan tarpeeks, mä haluun olla ehkä vähän hullu ja ajoittain ihan tyhmä.

irc-galleria.net/user/Pinsetti/blogs?first=303915

Välillä vaan näitä lukiessa tulee sellanen olo, että välitänkö yhtään pätkää mistään, vai välitänköhän vaan sittenkin liikaa kaikesta?

Haha, on se kumma miten ne frendit vaan osaa pelastaa päivän ja yllättää :) Stressipallo, Doctor Jam's medical advice "to cure ALL aches and pains" :D <3 Jos se ei pistä hymyilyttää ni mikä sitte?

Kai mä oon vähän stressipallo, tänään tosin oon koko päivän kelannut että mistä se nyt taas johtuu. Oon täydellisen epäjärjestyksellinen ihminen (nerot hallitsevat kaaoksen, tyhmät ylläpitävät järjestystä vai miten se oli?). Silti mun täytyy saada joku masterplan mun tekemisiin. On paljon asioita, joita on vaikeempi edes ymmärtää, saatika kontrolloida. Käytännön duunit ja tapahtumat ei kuitenkaan kuulu siihen sarjaan, onneks voi ainakin miettiä et mikä rytmittää päiväjärjestystä nyt ku kouluki loppu.

Työt tietty, mut se on aika abstrakti käsite ihan tollasena irtonaisena. Mitkä työt, mitä, koska, miten? Mitä muuta haluan tulevien 4 kuukauden aikana tehdä? Kaikessa yksinkertasuudessaan mä tarviin vaan jonkun suunnitelman kesälle, jotta en niin stressipallona pompi ympäriinsä ja oo levoton. Täytyy kaataa kaikki suunnitelmat ihan paperille, muuten ne poukkoilee tuolla muutoin tyhjässä päässä ympäriinsä.

Ala-asteella keräiltiin K-kaupoista ja lehtien välistä mahdottoman hienoja lukujärjestyksiä. Sama päiväjärjestys toistui viikosta toiseen. Aikuiset kutsuu niitä nyt sitten kai kalentereiks eikä mikään viikko oo samanlainen ku toinen.

Anyways, on kivaa kun hymyilyttää vaan. Sain myöskin lopulta katottua Rakkautta vain loppuun (ilman että läppäri räjähti, aplodeja!). Se on kyllä hyvänmielen leffa jos joku. Vaaleenpunasta höpöhöpöunelmaa, sokerilla kuorrutettua todellisuutta, mut mitä sitte? Eiks joskus voi vaan leikkiä, että elämä ja ihmissuhteet oikeesti menee niin?

Äitienpäiväkin vielä, sitäkin täytyy kunnioittaa tällasella chickflick -leffalla, aidolla rakkaudella. Mä ainakin kuulun niihin onnellisiin, jotka voi vaan kiittää. Ja mummilat ja mummolatkin tuli käytyä, eikä muuten mene huomenna farkunnapit kiinni :D

Vilkkumaan keikalle on lippu, jeeeeee!! Meen mieluummin yksin ku jonkun sellasen kanssa, joka tylsistyy kahden biisin jälkeen. Ja maksoihan se lippukin 17 euroa, että eiköhän se karsi pois hengailijat. En malttais odottaa.. Uusin levy tullu kuunneltua jo sata kertaa läpi. Se nyt vaan kolahtaa ja minkäs sille voi, kaipa se on menoa kun rakastuu (tosin rakkaussuhde Vilkkumaahan on kestänyt jo aika monta vuotta). Ja rakastua nyt voi vaikka aidanseipääseen tai päärynään, aivan sama jos se tekee ihmisen jollain tavalla onnelliseks.

Stressipallo kuittaa ja pomppii tyytyväisenä viemään roskat.

Oon niin kypsä KYPSÄ KYPSÄ kaikkeen mahdolliseen. Konekkin on ihan paska, yritin kattoo 'Rakkautta vain' (lässytilää, sitä nyt tarvittais) mut eihän siitäkään mitään tullu. WinxDVD on syvältä. Kato siinä sitte ku ruudulla vilisee joku vammanen 'registration' -teksti. Hugh Grant on silti ihan mahtava, ihana hölmö. Läppäri lentää kyllä kohta partsilta, lokintappovälineensä kullakin. Että mä vihaan tekniikkaa.

Ottaa vaan niin tuhottomasti kaikki päähän. Ihan kaikki. En mä jaksa, kasvatan parran ja muutan johonki nepaliin vuorille erakoks hoitaa laamoja. Puhelin lentää sit seuraavaa lokkia päähän, kun se soi ja se soi ja se soi.

"Jos toiveet ois totta ne kauniita ois, nyt ne kaikki sun virheesi näyttää"
Vilkkumaa - Noinko vaikeeta se on

Niin, sinne Maijan keikallekkaan ei taida saada lippuja sit helvetti mistään, kun Kooman sivut ei toimi. Mikään ei toimi. KRÄÄÄÄH. Angst angst.

Jos tätä oloa yrittää juosta karkuun niin toi eteisen käytävä loppuu kyllä aika nopeesti kesken ja juoksen suoraan tyhjään kylpyammeeseen. Ehkä ei siis kovin hyvä vaihtoehto.

Miks hakkaan kaksin käsin päätäni seinään? Miks kaikki on niin täydellisen virheellisiä? Miksen elä jossain pilvilinnoissa ykssarvisten ja halinallejen kanssa? Nekin varmaan vittuilis mulle. Tai mä niille. Tai jotain draamaa kuitenkin.

Laske hitaasti kymmeneen, hengitä syvään ja tajua ettei se auta paskaakaan.

Antaa olla. Puran kiukkuni ja turhautuneisuuteni (sekä itseäni että muita kohtaan) paistamalla vähän kanaa ja lakkaamalla varpaankynnet. Eiköhän se siitä sitten taas hellitä.

Onneks on musaa (vaikka kohta varmaan sekin loppuu kun joku piuha tai strereot räjähtää tai JOTAIN muuta pientä kivaa).

HiioHOI, oltiin me aika reippaita eilen :D kapteenit! Jokirantoja ja -laivoja, tanssia, orvokkeja, edamlehmää. Ihan hirvee lopun alku nyt, monessa mielessä hajottaa. Jos tekis välikuoleman ja sit tiliöinnit.

Nyt sitten vaan kesää ja töitä, haalarit kaappiin ja pakko aikuistua ehkä vähän edes. Se voidaan taas todeta että ihmisiä mä en ymmärrä. Jos heittäski vaan repun selkään ja lähtis menee, etsii vaikka niitä töpöliputtajia tai muita otuksia jostain sademetsistä.

"Mut sitten kun se soi niin mä mietin vaan kesiä joita ei tullutkaan. Tietä joka muuttuu kaventuu. Unelmia, mä luulin ne toteutuu. Sitten kun se soi mä vaan aattelin sitä miten mä riehuin, mä uhosin, enkä tiennyt että voisi näin väsyttää kun tulee pimeämpää"
Maija Vilkkumaa - Viimeinen laulu

Eip, nyt ei kaaduta. Koskaan ei. Eteenpäin mennään vaikka siivet ei kanna, eikä välillä tajua mistään mitään tai ketään. Kaikesta pääsee yli kun vaan kiipeää.

Pitäs varmaan tiskata ettei tarvii juoda maitoa margaritalasista.

Ehkä pääsen ko. tentistä läpi mutta en menis silti takuuseen että oon mitenkään kovin pro kyseisessä aiheessa.

Human relations management.. Huhhuh, siinä on kyllä tekemistä itse kullakin. Ihmisten kanssa tässä eletään ja ollaan, harva välttyy ihmissuhdetenteiltä. Osa läpäisee, osa ei, toiset huijaa, toiset pääsee rimaa hipoen läpi ja jotkut vetää pisteet kotiin. Joskus menee tentti uusiks..

Sellasta se on, ihmissuhdeviidakko. Kukapa sitä loppuenlopuks tietää mistään mitään tai tuntee edes itseään. Epäilen, että ei kovin moni voi olla 100% varma ihmissuhteiden tenttikysymyksissä. Mut mistä sitä kukaan tietää mikä on oikein? Missä on vastaukset ihmissuhteisiin, varsinkin kun niitä mahtuu jokaisen elämään niin monenlaisia? On frendit, perheet, duunit, tuttavat, ne "oikeat" ja väärät ja kaikkea siltä väliltä.

Pohdi siinä sitten jokaisen vastaantulevan kysymyksen, olon ja ajatuksen kohdalla, että jos nyt vastaan (eli toimin) näin ja näin, niin tuleeko miinuspisteitä ja paska fiilis, vai läpäisenkö kirkkaasti ja oon tyytyväinen itseeni?

Järjestäiskö joku kurssin tosielämän human relations managementista? Jos mäkin vaikka pääsisin lunttaamatta läpi.

Pää sekoo, eikä tää pistävä päänsärky auta asiaa. Nukkumaan siis. Ehkä koen jonkun valaistuksen unissa.

Tai sit ehkä en.

(mut hei huomenna AATU, ehkä siellä koen valaistuksen tai ehkä ainakin humalan)

"Kasva isoksi, älä aikuiseksi". Tämä sanonta on kyllä hanskass ja sen taas viikonlopun vappuhulinoissa huomas että sisällä asuu pikkuinen peikkolapsi eikä se siitä mihinkään kasva vaikka muutoin olemus kyllä leventyi taas ihan kiitettävästi. Mikä hese? Ai miten niin sipsipussi? Vaahtokarkki? Viiniräpylä?

Vappu oli hulvaton, elämänmakuinen, täynnä fiilistä ja mahtavia tyyppejä. Jotakuinkin parasta vappua ikinä ei kannata unohtaa ja kertaus on opintojen äiti, joten;

AMK -vapusta hädintuskin heränneenä ja freesanneena pyörähdys mekkoon ja kohti jokirannan aurinkoa ja parvekepippaloita entisessä kodissa. En voinu estää sisäistä emäntääni, pakko oli asetella kaikenmaailman keksit ja naksut nätisti ja tehdä ehkä vähän pahaa boolia (joo, mun syy, luulin et se limemehu olis oikeesti hyvää, sori P). Jäi kylläkin maistelut kesken kun piti lähteä laittamaan lakki päähän. Ihanan kuuma, hiki tuli ja kivi hiersi kengässä kun rallateltiin itsemme väkijoukon keskelle Taidemuseolle, avattiin skumpat ja sain jonkun korkista päähän. No ei se tätä päätä pahenna. Arvostettiin ihania ylioppilaita itsessämme ja toisissamme ja oltiin tosi viisaita.

Puolalanpuistossa naurettiin kookostissejä, puhalleltiin saippuakuplia ja laulettiin Kymppilinjan Minää sun muita laatubiisejä. Se on kyllä tämän kesän rallatus, ei voi muuta sanoo ku et "muru hei, takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää".

Takas jokirantaan tyttötaksilla kuskia naurattaen, entisen duunipaikan eli Hiisin kautta, hirviönaamarit päähän ja hassuja hattuja, hirmusti tanssia, vähän draamaakin (luonnollisesti) ja lopulta sekin vappuvappu sit loppui suloiseen ruususen kuorsaukseen.

Lauantain vappupiknik alko myöhässä, nappasin pikkubroidin taksiin jostain, äkkiä himaan heittää sapuskat ja juomat reppuun, vähän dödöä kainaloon sun muuta ja menoks taas. Vartiovuorenmäen rappuset oli tappaa pohkeet, kiva kiivetä ku muutenki leposyke oli siinä kakssataa viiskyt tai jotain. Mut kiipeily kyllä kannatti kun mäen päällä odotti sata ihanaa iibeetä pinkkeine tuheroineen, toinenkin broidi ja serkkutyttökin Auran kavereiden kanssa.

Ja taas raikui laulunauru ja mä juoksin ympyrää ku pikkumukula, muun muassa pikkuveljen perässä kun se vei mun viinin. Suikkanen räjähti, trumpetti soi (ei tosin kovin hyvin, nyt tiedän miltä kuulostaa kuoleva sorsa). Vaahtokarkkisota on hauskaa vaikka yks niistä meinas viedä mun ladygaga -tekoripset mukanaan. Skumppalasit hajoili, mazel tov, ja aurinko paistoi. Ei elämä hirveesti paremmalta toisinaan maistu eikä kesää olis voinu paremmin tervetulleeks toivottaa.

Yllättäen oltiin viimeiset parikymmentä kun sieltä mäeltä lähti lokkien kirkunan säestyksellä mun luo, jossa kello tippui jonkun päähän ja tanssittiin kunnes siirrettiin itsemme Turun yöhön kuuntelee ihan ykkösdeejiitä. Ja siinähän se sit olikin, se vappu. Loppu on historiaa. Tai lähinnä paluuta arkeen.

Siivoilin taas bileiden jälkiä pois ja mietin että mikä räjähti. Leevi & the Leavingsin "vaimo älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on" soi päässä. Joo, MELKEIN. Hmph, luoja ties että ens bileisiin voi tuoda sipsien sijaan mulle astianpesukoneen. Mä jouduin sit yksin tiskaamaan, sitähän se yks kaunokainen lauloi keskellä tilataksin lattiaa surullisen näköisenä. Vaahtokarkkeja oli tarttunu farkkuihinkin ja ilmapallojen siivous oli viedä järjen. Kun ne puhkasee ni palaset lentää kyllä varmasti sohvan taakse ja joka nurkkaan. Konttaile niitä sitten sieltä. Eteisen lattialta löytyi tonnikalasandwich (merkkiä Atrian Fresh, en menis tästä kyllä ihan takuuseen..) ja vessasta epämääräsiä drinkkilaseja.

Sellanen vappu tänä armon vuonna 2010. Paljon jää tietty sanomatta, osa muistamatta, osa löytyy kuvista, kaikkein parhaat jutut muistoista TAAS. Mahtavaa!

Arki maistuu hassulta, outoo ku ei oo kouluu, duunia vaan niinku ennenki. Noh, täytyy tehdä joku action plan kesälle okatapaukses. Nyt plan on se, että zumbanjälkeisinä hippo menee kylpemään (vesi meinas jo valuu yli ku tähän unohduin selittää).

Kannattaa muuten tulla partsilta, juoda 1,5 litran vichypullosta samaan aikaan ja kävellä ovea päin. Ei ihme jos naama on ruvella ja kaikki paikat mustelmilla. Joku kontrolli hei joskus jooko, neiti aikuinen.

Eka ilta takana, haalarivappu.

Hyvin menee ku hieroo ohimoita lusikoilla (niillä samoilla jotka otti pakastimesta silmille jäähdyttämään).

Voiko olla näin läski? Juominen aiheuttaa pahasti ongelmia esim. sormusten pois ottamisen kanssa tai kun yrittää mahtua yhteenkään vaatekappaleeseen. LÄSKI. Tee jotain.

Tänään sit vappu vol 2, pitäis varmaan käydä ostaa sitä patonkii.

Oli huisia eilen, kiitos iibeet seurasta ja koko kuluneesta lukuvuodesta!!

Hulvatonta vappua vaan itse kullekkin!! :) Punatulkku heittää nyt mekon niskaan ja avaa skumppapullon nro 2 (vai montako niitä eilen nyt sit meni..)

"En halua autoo, en haluu kirjoittaa kirjaa, en tavata paavii, en haluu pysytellä hiljaa. En halua mennä lauantaisin Ikeaan ja Jumboon, en halua nostaa juhlapäivinä lippua salkoon. Tule iltasäihke ja se pimeä, tule pian ja toista minun nimeä ku mä tahdon mennä sinne missä jengi huutaa. Hyppii, karjuu kunnes joet muuttaa suuntaa"
Vilkkumaa - Rock'n'roll

Miten kutkuttaakaan loppuviikko, iltasäihke ja se pimeä :) aurinkokin toivon mukaan, huiskut, muiskut, serpentiinit. Odotettavissa huikeaa hauskanpitoa hyvässä seurassa kolmena päivänä, kaikkina vähän eri tyylillä. Vähän täytyy vielä malttaa olla tehokas, hoitaa koulut ja työt ja aikuisuudet ja sitten, SITTEN mennään!

IB:n pääsykokeissa tänään tutoroitiin meidän hilpeän hysteerisellä porukalla aurinkoisen keltaisina. Oli kyllä ihan hauska kokemus. Voiks siitä olla vuosi kun ite jännitettiin haastattelua? Tuntuu ku siitä oli pieni ihmisikä. Jos kelailee elämää vuos kerrallaan taaksepäin niin tuntee itsensä satavuotiaaks. Niin älytön määrä KAIKKEA on mahtunu jokaseen vuoteen. NIIN PALJON! Hui.

"Muistatko mua kun mä paljain säärin osoitin mieltä, huusin "tää on väärin". Silloin maailma oli valkoinen ja musta. Nythän mulla on korkeakoulutusta, ja siks mä mietin enää vain et mistä tietää että on, onko onnellinen vai onneton? -- Sainks mä tästä muistion? Miks sä oot noin tunteeton?"
Vilkkumaa - Mistä tietää että on

Viimeaikaisista merkinnöistäki huomaa että oon täysin hullaantunu Maijan uudesta albumista (Kun joet muuttaa suuntaa). Minkä sille voi jos joku musiikki/artisti/bändi vaan oikeesti tuntuu hyvältä? Kyseistä artistiakin jengi joko vihaa tai rakastaa, mä satun rakastamaan. Muutenkin noi suomalaiset naisrokkarit ja -popparit sopii mun korvaan vaikka monet ei niitä kestä yhtään. Chisu, PMMP, Irina, Anna Puu. Vartiainen mun mielestä laahaa eikä Ylanderkaan aiheuta värinää. Ehkä oon yksinkertanen tai jotain, mainstream ja populaarikulttuuri, mitä vaan. Aivan sama, ketäkin on mitä vaan kunhan nauttii siitä mitä on. Ei tässä kellekkään muulle eletä ku itselle. "Lopulta olemme kuitenkin yksin" - Scandinavian Music Group

"Kaikesta täytyy puhuu, niin sä aina sanoit mutta sotku on sotku, niin se on ja minkäs teet. Sanat on ilmaa, ne ei kestä. Se että pelkää ei estä mitään, ja mihinkään ei pysty valmistautuun."
Vilkkumaa - Anteeksi

No jaa. Jos tää riittäis jumitukseks tähän väliin. Tenttiin pitäis lukee, töitäkin tehdä ja mitä noita nyt oli, koulujuttuja. Lupasin vielä pitää IB:lle avoimet ovet huomenna ennen AMK vaputusta, ni ehkä vois vaikka muodon vuoks imuroida tai jotain.

Ja sit sittariin ostaa sata litraa kuohuviiniä ja kuus metriä patonkia ja kottikärryllinen viiniräpylöitä. Saippuakuplia mulla onkin jo kolme pulloo. Vaputivap.

Emmä tiedä sopiiks pakastimesta löytyny chili välttämättä hernekeittoon mut katotaan. Pieni chilinpuutos kun ei ne lentsikat tuonu mulle tuoreita mausteita tällä viikolla.

Oltiin sitte ostamassa vappuhärpäkkeitä ja kattomas matsia Castlessa, vaikka en mä nyt mikään hampaaton kanadalainen lätkäfani ookkaan. Mut piti se fiilis nähdä ja kokee, jäi tosin vähän hiljaseks sit kun se "koko Turku tukee, nyt kultaa" ei ihan käyny toteen (vielä!). Ihan hauskaa silti. Ja mahtavaa seuraa ;) <3

Huomenna pikkusten pääsykokeet, tutorina pyörimistä all day long. Tulkaa vaan kysymään multa neuvoa, mä en tiedä kyllä mistään mitään. Mut varmaan ihan mielenkiintonen päivä tiedossa.

No nyt ne hernarit palaa sit pohjaan tuolla..

---
Spotify sekos, onneks toimii taas tai olisin tullu hulluks. Ilman musiikkia ei voi elää. Ilman monia muitakaan asioita ei tosin voi elää mut tää nyt on tässä kohtaa olennaisin. Haalarin liimaa, jos löydän sen liiman vaan ensin jostain.

Uskaltauduin tänään kävelemään kouluun ilkeen vaaleenpunasen talon ohi. Siinä just kohdalla tuuli pyöräytti kuivia lehtiä mun ympäri ja niiden keskellä maassa pyöri ruttuinen ja likainen, lähes tyhjä punainen sydänilmapallo.

Ei se vielä oo tyhjä eikä rikki, vaikka ehkä vähän kärsinyt ja riepoteltu.