Hubert on nyt sit kuollu. Että mua itketti koko aamupäivän. Ku ny se ei enää ikinä ihmettele pää kallellaan, karvanaama, et mitä toiki tossa touhuaa, eikä rehaa ympäri pihaa. Tai työnnä päätä kainaloon ku oon röökillä ja vituttaa.
Voi helvetti, nyt itkettää taas.
Meen huomenna vollottaa Sofialle Helsinkiin, en oo nähny sitä sen jälkeen ku olin Hollannis sen luona. Puhutaan kaikki koirat ja miehet ja frendit läpi. Ystävänpäiväki keskiviikkona... *huoh* Hyvä päivä, frendit on parhaita.