IRC-Galleria

Se nyt vaan on yksinkertanen totuus että harjotus tekee mestarin. Monen vuoden huvikseen pimputtelun jälkeen oon nyt pari viikkoa hakannu pianoa ku järjetön. Mestari en oo, enkä lähelläkään mut helpommin se aina vaan sujuu ku vaan soittaa soittaa soittaa.

Yöks duuniin, olis ollu vaikka mitä VIP-bileitä tänään, kantisjuttuja ja muuta, huomenna olis ollu kakski keikkaa jotka oisin ehkä halunnu kuulla ja nähdä.
Sen sijaan mä saan kunnian ja ilon mennä Loimaalle ja nyt jo risoo ajatus kaikista niistä typeristä ja säälittävistä puujaloista ja huonoista huulenheitoista joita joutuu kuuntelemaan. Kaipa mun palkka toimii hintalappuna sille, että teen drinkkejä, häärään tiskin takana ja oon ihmisiks asiakkaille, niillekkin jotka ottaa rankasti päähän. En mä silti jaksais kuunnella niitä älyttömyyksiä. Toivottavast on ihan normaalia porukkaa liikenteessä..
Epäilen ku kyseessä on kaupunki joka on aivan omaa luokkaansa ja oma planeettansa.

Pitäs kai kirjottaa kolumni ku tuli kerran luvattua että annan ajatusten virrata tekstin muotoon. Siinäki varmaan harjotus auttais, luoja ties koska viimeks oon mitään proosan suuntaan vivahtavaakaan kirjottanu. Galleriapäiväkirja nyt on pelkkää paskaa, koulun esseet asiatekstiä. Nyt pitäs varmaan kehitellä jotain siltä väliltä, ja jotain missä on särmää ja venkuroita.

Toteen taas kerran; onneks on musaa.
Kuuntelen ku kirjotan, kuuntelen ku meikkaan, kuuntelen ku ajan duuniin. Kuuntelen ja kuuntelen vaan, ja kestän tänki illan niinku nainen. Huolimatta siitä että duunipaikalla soi varmaan joku Tapsu Kansan Hafanana.

Sellanen kevyt ja ilonen 'revin kohta joltain pään irti'-olo.
Siistii.

Netti on ihan suksesta, eihän täältä löydä mitään. Etin tabulatuureja silmät ristissä, suomalaista ei ainakaan löydy tai sitte minä en vaan tajua enää mitään mistään.
Parasta kai syödä yks appelsiini ja mennä tyynyn alle.

Ystävänpäivää beibit.

Back from Helsinki, en kyllä jaksa lähtee tänään luultavasti yhtään mihinkään vaikka bileitä olis useampia. Ei jaksa kiinnostaa. Ei jaksa muutenkaan, meni Sofian kans ihan koko yö höpöttäessä ja pohtiessa elämää suurempia. Olin taas koulutuksessa todella pro.

"Tyttö sinä olet tähti"
Tykkäsin.

Pääosaroolin kundi (joku Vauramo) oli hot. Just sellanen musikaalinen, särmikäs, tumma renttu johon mä ihastun. Helvettiin kaikki vaaleenpunapikeepaitaset silkkitukat. Tosin ne saattais olla vähemmän mutkikkaita. Mut olen mäki melkosen rinkula tapaus että ei siinä mikään suoraviivanen kullanmuru pysyis ees mukana.

Niin sitte lauantaina oltiin juhlimassa Paulan ja Ollin kihlajaisia ja Paapun kaksykkösiä. Meil on paperihatut päässä (ja niissä oli sellasia hymynaamoja jotka sopis parhaiten essonipsuihin) ja töttöröö-pillit suussa. Nauroin niin että olin kusta housuun, enkä ollu edes kännissä. Viiletettiin ympäri kaupunkia, päädyttiin Zanzibaariin, sheikattiin hetki ja sit Paula alko oksentaa.

Ne lähti kotiin, ja mä ja Heidi mentiin meidän poikien kanssa ensin rilloon ja sit Lyniin (en tajuu näitä paikkavalintoja). Pojat joi, ja me poltettiin tupakkaa. Koko poppoo tunki mun autoon ja sit köröteltiin landelle ja pääsin nukkuu neljält. Herätys kuudelt ja koko päiväks koulutusristeilyl. Voi kristus mikä väsy. Taksi haki pihalta ja muutenkin mua vietiin ku pässiä narussa (en mä omaa päätäni olis edes osannu käyttää). Söin elämäni ensmäistä kertaa mätiä. Siistii.
Omituinen viikonloppu.

Hubert on nyt sit kuollu. Että mua itketti koko aamupäivän. Ku ny se ei enää ikinä ihmettele pää kallellaan, karvanaama, et mitä toiki tossa touhuaa, eikä rehaa ympäri pihaa. Tai työnnä päätä kainaloon ku oon röökillä ja vituttaa.
Voi helvetti, nyt itkettää taas.

Meen huomenna vollottaa Sofialle Helsinkiin, en oo nähny sitä sen jälkeen ku olin Hollannis sen luona. Puhutaan kaikki koirat ja miehet ja frendit läpi. Ystävänpäiväki keskiviikkona... *huoh* Hyvä päivä, frendit on parhaita.

Ehkä mä olin vähän teatraalinen olotilani suhteen tossa edellispäivänä. En mä mihinkään saunakauhaan hukuttaudu enkä edes mehulasiin. Ette te musta niin helpolla eroon pääse. "Boys just come n' go like seasons" (Fergalicious).

Nyt laitan krakan kaulaan ja lähden juhlii tätösen viiskybäsiäja lempibeibin kihlajaisia.

Ei oo enää sininen olo, tää on vaan niin tätä ja minkäs teet.

Tsuidaduida. Rokitan täysillä ja teen täytekakkuja.

Mä vihaan tätä ihmissuhdekaamosoloa päässä. Onneks pääsee sinne Bosniaan, pois. Mä en edes tajua miks mua vituttaa näin rankasti, ei pitäny olla syytä mul ilmeisest on. Tai oli. Turhautunu nuoren naisen mieli. Ei jumalauta oikeesti, meen hukuttautumaan saunakauhaan. Mä en pidä tästä olosta yhtään.