IRC-Galleria

Duunista.

Mä luulin et mulla oli paljon ajatuksia ennen ku lähdin reissuun. Nyt niitä on tuplasti. Mietinki jo jossain vaiheessa et mitenköhän se mua tulee muuttamaan vai tuleeko.

Kai se muutti. On sellanen hanskat tiskiin -olo, ei mitään väliä millään ylimääräsellä. Ainoo mikä enää painaa vaakakupissa on ne parhaimmat frendit, työ ja koulu. Nekin vähän ehkä muuttuneena. Kaikki ylimääräset ihmissuhteet, sellaset epävarmat, puolitutut, sekavat... aivan sama. Sen näki reissun aikana että ketä mä kaipaan ja ketä mua kaipaa. Selvästi.

Oon ollu niin typerän sinisilmänen. Nyt oon vihreesilmänen enkä enää välitä. Ei mun jutuissa oo mitään järkeä.

Mä tein tänään jotain ihan älytöntä. Sinänsä pientä ja olematonta, mut jotenki ihan hassua ja... hymyilyttää vaan. Kirjotin, en tekstareita niinku mulla on etenki humalassa tapana, vaan mailia. No höh, mitä siinä toisaalta on ihmeellistä. Mähän kirjotan aina. Puhunki tietysti. En tiedä kumpaa loppuenlopuks oon elämässäni tehny enemmän, puhunu vai kirjottanu. Kai puhe vie vielä voiton, nauraahan noi frenditki mua et puhun sata sanaa minuutissa etenki nousuhumalassa. Ja yritän puhuu samat sata sanaa vielä laskuhumalatilassakin :)

Diipadaapa.

Flunssa kai hellittää, työnteolla seki lähtee.

Keskiviikkona mennää Forteen Sinin kanssa ja höpötetään suut ja silmät täyteen ku se tuli justiinsa Saksasta ja mä Bosniasta. Sellasta humalatilaa ku viime viikolla en kyllä ota uusiks, olin niin lähellä kuolemaa seuraavana päivänä et näin melkeen jonkun sortin valkeeta valoa (tai lähinnä liekkien hehkua).

Nyt nukkumaan, on ollu huvittavan mulle ominaisen monipuolinen päivä, vaikkei kukaan muu sitä tiedäkkään tai voikkaan huomata :)

On helpottunu olo, things off my chest. Finally. Totally.

Mikä on seuraava askel kohti sitä, ettei eksyneet ajatukset enää sekota mun päätä? Vitsi musta tulee ihan zen tällä menoo. Seestynyt. No tulee varmaan joo.

Nighty night.

Flunssakuume. Olo on ku omenalla.

Hirvee hiki koko helvetin ajan, kylmästä suihkusta ei oo mitään hyötyä.
Ikävä Amiria.. Miks vitussa sen pitää olla niin kaukana? Elämän epäreiluus.

Se nyt vaan sattuu olemaan helvetin ihana kundi, sen kaks kuukautta mitä meille annettiin aikaa mä tuun muistaa ihan aina. Tuunhan mä tietysti muutenki, olihan se opintojen ja duunin puolestaki ihan tulikaste. Amir oli se kirsikka mun kakussa. Tai kuplat mun tuopissa. Mitä vaan, parempi mulle ku ketään jälkeen kivikauden.

2000 kilometriä. Ei paljon naurata.

Takas kylmään suihkuun..

Oh all the drama.

Ollaanhan Paulan kanssa tästä puhuttu. Draamaa on oltava.

Ja sitähän riittää :) Tottakai riittää kun sitä itse kehitellään.
Lauantaina lisää.

Mä en osaa keskittyä...

Jem - Just a ride

Aaargh.

Koulurapsat prkl.
Illalla duuniin, Lintuparvessa lattaribileet. Sheikkaa bootya beibi. HUomenna radalle, Auran olutfestarit ja kaikki vanhat kaverit, tai Paulan kanssa isketään kiinni Turun yöhön niinku edellisiltanakin (tosin tällä kertaa vähemmällä alkoholin määrällä ja selittämisellä) Nylon beatin vanhat ja kymmenenvuotiaana tehdyt radiolähetykset kehiin, pullo viiniä ja hi hi hi.

Pitäs päättää kumpaan lähtee.
Ensin pitäs tehdä joku helvetin turhanpäivänen raportti ettei Kelan tädit suutu, olla töissä yö ja vielä aamukin.

Mut SITTE, taas räjähtää. Tällä kertaa en aio hakata päätä seinään aamulla (enkä myöskään löytää päätäni vessanpöntöstä).

Oon vieläki ihan kujalla. Ihme juttu, oon kuitenki ollu Suomessa jo kohta kaks viikkoo.

Tänään oli niin henkinen ja fyysinen helvetti että toivoin kuolevani. Töissä batterya niin että kädet tärisi ja sit tärisi kyllä asiakkaiden posketkin ku pärräsin ympäri ämpäri.
Ja aivan hirvee darrablues taas iltapäivällä, oon tullu vanhaks eikä tosiaankaan pitäs juoda IKINÄ. Mun aivot kun toimii jotenki hirveen omituisesti ja saa mut a) ajattelemaan, b)kuvittelemaan ja c) sanomaan juttuja jotka sitte seuraavana päivänä tuntuu olleen jonkun muun päästä.

Mut tulipahan selitettyä taas. Pitäs vaan puhuu jostain säästä ja pysyy siinä, mikä Suomen kesä tää tämmönen on ja onpas ilmoja pidellyt.

Mut sinänsä hauskaa, käytii sovittaa Paulan kanssa hääpukuja (en minä sovittanu, en mä tässä oon naimisiin menossa. Enkä näillä sävelillä vielä pitkään aikaan :D) ja juotiin paljon, sekasin ja liikaa. Humahti päähän ku metrin halko vasta baarissa.

Vois ottaa lauantaina uusiks mut vähän vähemmällä valistuksella. Sanan säilän sais jättää tuppeensa.

Mee nyt sit tässä nukkumaan ku kroppa hyrrää batterya.
Voi kun tietäis et missä mennään ja kenen kanssa. Telepatia, taito jonka haluaisin oppia. On niin hirveen vaikeeta tajuta toisten ajatuksia kun ei tajua omiakaan.

Laku noc.

Kämpillä Turussa. Melkeen pitäs jokilaivoille lähtee illemmalla, sataa tai paistaa.

Taidanpa mennä polttamaan kotoisan tupakan tonne tutulle parvekkeelle ja katon samaa risteystä ku viimeset kaks vuotta. Helvetin tuttua kaikki, mikään ei oo muuttunu paitsi minä. Enkä mäkään pohjimmiltaan kai mikskään muutu.

Onpas kuumankosteahikinen ilma.

Puhelinlasku loppureissusta tuli.
393 euroa. Vittu että oon kusessa.

Mä tein krompirusaa ja sopska salatea!! Ja ne vielä onnistu! JES!! :D Ja sit ostin kuivaa omppusiideriä ja salmiakkia. Pakkohan niitä on nyt vetää.. :)

Mielialat menee ihan seinästä seinään. Välillä on ikävä, välillä mukava, välillä vituttaa, välillä naurattaa.

Musiikki on elämä. Vieläkin, edelleen ja aina.
Maistuisko bosnialainen cuisine? :)

Voi vittu.

Perkelettä ja kaurapuuroa. Tukan väriki on blondi, näköjään. Ruissiin pitäs raahautuu, oon totaalisen peeaa.

Tää on kyllä äärimmäisen omituinen olotila, en oo kiinni missään. Vielä. Enää.
En mä tiedä.

Vois käydä vaa'alla ettei mieliala ainakaan pääsis piristymään. Miks tää on nyt tällasta, koska tähän tottuu? Kuuluuks ekan päivän Suomessa olla tällanen, onko tää normaalia, oonko mä normaali? En.

Amir, I miss you babe. Jasmin, I miss you Karhu. Maja, I miss you sister. N-guys, I miss you all.

Suomi on vielä niin saatanan litteeki.
Mut on ne koivut sentään kivoja. Ja salmiakki.

Oon ihan pihalla ja helvetin levoton.