Ei mun siis pitäny olla humalassa tänään. Jotenki se vaan meni siihen.
Tajusin ehkä et ketä kaipaa ja välittää, hyvähän seki on huomata jossain kohtaa. Jeesus et oon muuten humalassa. En onneks sellasessa järki pois-kuosissa ku viikko sitte. En mät tiedä mitä suruja yritän hukutta vai miks mulla menee näin päähän mut... rakija on kai vaan erittäin viisasten, siis joku sormusten herrojen viisasten juoma. Bosnialalaista viinaa, voi äiti.
Juotiin Sinin kanssa, höpötettiin, ihmeteltiin, ja loppuenlopuks juotiin Marko Kiprusofin (vielä ku tietäs miten se kirjotetaan) ja tanssin jonkun tuomas ratin tai vastaavan kanssa. Kai ne kuvitteli olevas tähtösiä. Me oltiin enemmän.
Mä olisin tasan muuten selvillä ihan kaiken kanssa mutta KUN ihmiset ja yks varsinainen osaa sekottaa pään ja se olis hirveen kiva tietää että miks. Syytä kun ei pitäs järjen mukaan juurikaan olla.
Noh, sama se, hälläväli ja hanskat tiskiin. Tai ainaki kuppi nurin, tänään. Tän jälkeen onki sit niin menoo syyskuuhun asti et ei tässä paljon ehdi ajatella ja hyvä niin.
Sini on ihan ykköstytsi.
Mul on ikävä. Amiria, Jasminia.. Jasmin tulee sentään Suomeen ens viikonloppuna. Amirin kanssa en tiedä mitä tapahtuu.. Pitiki mennä rakastumaan. Pitiki sen olla niin uskomattaman hyvä mulle.
Huomenna duuniin, onneks vasta viideks. Tää ilta oli kaikin puolin mukava, lukuunottamatta sitä että kiroon itseni alimpaan helvettiin huomenna koska sometimes you just have to let go.