IRC-Galleria

Ainoo hellepäivä koko kesänä, ja täysin vapaa. Landella vielä.. Turhaan tuhahtelee jotkut citypellet meille saapasjalkakissoille, kurasille farmaritytöille :) Enkä mäkään itteeni nyt ihan metsittyneenä pitäis.

Jokatapauksessa, onks mitään ihanampaa, ku maata katolla kuumassa, ilman ainootakaan ötökkää, täysin omassa valtakunnassaan ku alhaalla pörrää ruohonleikkuri, tuoksuu kesä ja on lempee ilma, hyvän kirjan kanssa, jäätelö suupielessä, huivi päässä. Sen jälkeen nopee pyöränpolkasu jokirantaan, siitä kaislikon ja apilapellon läpi kauniiseen, vielä tässä maailmassakin puhtaana pysyneeseen rauhalliseen joenuomaan.

On niin raukee olo. On tässä landeilussa puolensa, jos se nyt välillä tuntuuki tylsältä.

Kesä ja kärpäset ja lässytilää.

Kävin suihkussa, vedin kesämekon raikastuneen ihon suojaks ja ajattelin seuraavaks mennä keräämään muutaman karviaismarjan.

Sellasta saapasjalkakissamaisuutta. Tervettä. Luonnollista. Puhdasta. Helvetin ihanaa.

Tällanen työnhakuprosessi on tavallaan sellasta itsensä painottamista. Tulee iskettyy vaakakuppiin se, mitä on jo tehny ja se, mitä toivois voivansa tehdä tai mitä on vielä saavuttamatta.

On mulla työkokemusta ja oon mä paljon tehny, mutta loppuenlopuks vaan murto-osan siitä mitä haluan tehdä.

Oon ollu töissä siitä asti ku olin 14-vuotiaana keittiöapulaisena lastenleirillä. Sen jälkeen onki sitte plakkarissa reilusti ravintoltyöntekijän duunia (elikkäs kyypparin hommaa),lipunmyyntiä festareilla, messuesittelijänä toimimista Tukholmassa, jäätelönmyyntiä, puhelinmyyntiä, freelance -journalistina toimimista, draamatyöpajojen vetäjän pesti, tuottajan assarin paikka, kunnan duuneja ja luttamushenkilötoimintaa, ja viimesenä tää Bosnian tuottajakeikka.

Tiedän tehneeni paljon, koska oon ihan tyttönen vasta, ihan mukula. Mut en silti mielestäni tarpeeks. Näiden lisäks on kaikenmaailman kursseja ja kortteja ja harrastuksia, mut silti. En oo tehny mitään merkittävää Bosnian keikan lisäks. Okei, sovitaan että se oli alku.

Mitä seuraavaks? Perjantaina olin jo niin levoton että kattelin duuneja jostain Riosta ja Nicaraqualta. Toisaalta haluaisin alan hommiin, mut ehkä parempi heiluu vielä raflan tiskin takana kunnes oppari ja portfolio on pois käsistä.

Elämä on omituista ku aikaa ei oo tarpeeks vaikka sitä on kaikilla saman verran.

On niin paljon mitä haluaisin tehdä, et voin kattoo elämääni taaksepäin ja tietää TEHNEENI ja TUNTENEENI. Tähän asti homma hanskassa. Entä tästä eteenpäin?

*lääh*

kuolen tähän

Oon LEEEEVOOOOTON!!!

Teen työhakemuksia, luen Tuomisen romaania, revin kynsiäni, häröilen netissä, lataan musaa, selaan työtodistuksiani ja poltan välillä vähän tupakkaa. Kaikkee vähän niinku sekasin.

Äsken tein testin, jostain netistä se löyty, msnstä tai jostaa. Oon 58 prosenttisesti nainen ja 42 prosenttisesti mies. No nyt selvis taas monta asiaa.

Ei kiesus, kirjotan Jasminille mailin, se ei pidä mua niin hulluna ku muut vaikka selittäisin mitä.

Amanda - Ei oo
(mistäköhän tääkin biisi löyty... Sopii tähän, kai, olotilaan. Johonki)

"Aivan liian paljon nähtävää. Mua turha on neuvoa ja elää elämää... -- Ei oo enää mitään hävittävää kun mitä mä nään, ei oo pelättävää, toivoa on kun kaikki loppu ei oo"

Kukakohan tää Amanda on ja miks tästä tulee niin teinit vibatmut silti tykkään? TOIMII, sanokaa vaikka pissikseks. Tean Tytöt tykkää on silti vielä paskempi ku Botan Anna. Perkele. Mä lähden nyt ULOS.

Kirjotan Jasminille ehkä joskus. Ei tässä nyt näppäimistö mitään auta.

Anna Abreun End of love on yllättävän hyvä. Simppeli ja kevyt, mut jännä.

Mun elämä on liian pientä ja turhaa. Haluun tehdä jotain oikeeta, isoo, extremeä. Ihme nysväämistä ja se on vaan mun oma syy, niinku elämä aina. Turha valittaa jos ei ite tee asialle jotain.

Oon turhautunu. Liian tavallista tää oleminen, kaiken sen kanssaki mitä mun elämään kuuluu. Helvetti.

I love life, life itself is just not enough. Täytynee tehdä asialle jotain.
Haluun enemmän. Maailman ehkä.

Turhauttavaa. Bosnia meni jo, mitä seuraavaks keksis... Ei millään mitä mä nyt teen oo mitään merkitystä, ihan tavallista elämää, ihanaa mut liian tasasta (???). Jotenki turhauttaa.

Ehkä joskus heitän repun selkään ja lähden vaikka Cayman-saarille kalastajaks.
Tänään en. Tänään luen kirjaa ja meen Sinin kanssa vuokraa leffan, ehkä tanssii, varmaan yhelle. Tavallista.

Höh.

Sai taas pörrää ku mehiläinen duunissa, pyöriä ku puolukka ja muita vastaavia luonnoläheisiä ilmauksia sille että oli jumalattoman kiire.

Alkuillasta soitin muutaman puhelun joiden myötä alotan toivon mukaan duunit Turussa mahdollisimman pian. Haluu asettuu, alkaa riittää tää huitominen joka suuntaan. Syksyllä tulee kuitenki taas toi Helsinki kehiin.

Skotlanti puolentoista viikon päästä. Pitäs varmaan joku vakuutus hankkia. Huomen otan kyllä ihan iisisti.

PMMP on vaan niin HELVETIN hyvä. Ihan oikeesti.

Makuasia, mä tykkään.

Lipsahti lasi kädestä ku olin Sofia-hanin kanssa tupakalla, meni mehut pitkin seiniä ja lasi rikki. Voi paska.

Miks oon päissäni ku oon juonu 4 bissee ja mansikkamargaritan? Mikä mua vaivaa? Teini.
Pathetic.

Dramaqueen.

Rakkauttaki on niin hirveen monenlaista.

En mä sit onneks ookkaan kirjottanu tänään ku 19 sivuu julkishallinnon rapsaa. Vielä jotain viis sivuu ni homma selvä.. Jaksais vaan, nyt alkaa akut olla loppu. Ja sit viel pari ihan lyhyttä rapsaa, parisivusta ni jee jee, hyvin menee.

Äkkii se päivä menee.

Ei mulla oo kyllä mitään hajua että MITÄ loppuenlopuks oon kirjottanu, pitää ehkä tarkistaa ennen ku lähettää mihinkään.

Energiaa nyt äkkiä jostain.

No jos nyt sitte kelataan oikeesti:

Se on persoonasta kiinni, itseluottamuksesta. Jokanen inhoo kroppaansa joskus. Mut persoonaa kehiin, hymyä, fiilistä. Kukaan ei huomaa. Jos huomaa ni oma mokansa.

Se on niin naurettavaa että muijat yrittää tehdä itestään sellasia, että MIEHET tykkäis. Hallelujaa aamen. Terve saa olla, pitäs olla. Salilla kannattais käydä ihan siks et jaksaa kantaa ittes vanhaks asti, fysiikkaa.

Hei, for real, jos ei pidä peilikuvastaan ku vähentää vaatteita, ni kuka muu siitä välittää? Ne, kenen edessä niitä kuteita vähentää tuskin välittää, ainakaan jos homma on menny oikein. Tyttöfrendit (tai siis ylipäätäs frendit) ei välitä, koska ne rakastaa sua miten päin vaan kunhan tietää että oot terve ja sulla on hyvä olla. Ne ei oo huolissaan siitä jos on vähän pömppistä tai peppua tai muotoja.

Ja sit kun tullaan siihen tilanteeseen, että niitä kuteita vähentää jonkun kundin edessä niin jos asiat on menny niinku pitäs ni tilanteessa on tarpeeks intohimoo eikä kukaan välitä yhtään mistään. Miks pitäs stressata et huomaakohan toi että mul on pehmee maha, ku et sä itekkään sitä huomaa ja jos huomaat ni tykkäät silti? Tietysti on ihmisiä jotka vähentää niitä kledjuja kenen kanssa vaan eikä tilanteessa oo fiilistä. Se jääköön sit mallinukkejen ja barbien huoleks, mä en sellasta harrasta.

Ja mitä mä seuraavaks teen? Haen kaapista kirpeen mansikkaremmin ja SYÖN SEN. Koska jos mulla menee vähemmän lujaa tai mun elämäni muuttuu vähemmän ihanaks vaan siks ni vittu mikä yhteiskunta ja länsimainen paska maailma. Mä syön niitä vaikka miljoona jos siltä tuntuu. Ei mun elämäni oo siitä menny mihinkään että on tullu kiloja. Ainoo ärsytys on siinä et on kaappi täynnä kivoja kuteita jotka näyttää päällä vähemmän näppäriltä.

Laiha ei todellakaan oo kaunis, jos joku niin väittää ni hyvää elämää vaan ja kiittimoi. Terve on. Hyvinvoiva. Ilonen, onnellinen, itsevarma. Ja sitäpaitsi kaikki kiihkolaihduttajat on ulkonäkönsä lisäks niin fanaattisia et ketä sellanen miellyttää tai viehättää ku maailma pyörii ihan kirjaimellisesti oman navan ympärillä?

Tulipahan taas puuskutettua.. Pitäs varmaan jatkaa noita kouluduuneja sen mansikkaremmin jälkeen. On mulla dumlejaki, ja lakritsijäätelöö ja voisin juoda vaikka lasillisen punkkua. Mä voin ihan sieluni silmin kuvitella miten joku anorektinen pikkupoika -tyttö oksentaa ihan pelkästään näistä sanoista. Sairasta.

Hah. In your face, I love my curvy life :DD

Hihi, huvittavaa tällanen höpötys mut mitä väliä.