IRC-Galleria

Hirvee vatsaperseongelma!! Puolen tunnin päästä pitäs olla terassilla ja kaikki näyttää päällä jotenki vekkulilta. Eikä oo kenkiä.

Helvetti mikä tuhkimo.

Tää on taas niitä iltoja kun pukeudun mahdollisesti muodikkaaseen jätesäkkiin. Se hiostaa. Paperikassi? Pitäs olla melkosen kokonen kassi.

Pussilakana! Jumaliste, siinä se on! Ja taas mennää!

HELVETIN KISSA NUOLEE VOILEVIA SUORAAN PURKISTA AAARGH!! Mä kastroin sen kyllä ihan kohta. Hyvät Voilevit menee ihan hukkaan, kiitti vaan.

Elämä on ihan pilalla, kaikki on loppu.

Nyt mä tajusin miks oon näin levoton. Mulla ei oo mitään proggista meneillään. Pelkkä duunissa käyminen ei riitä mulle.

Jos olis nyt kuitenki kunnollinen ihminen ja tekis noi loput rapsat tosta ihmettelemästä.

Ai nii, sain duunia jo yhdestä pienestä kupinkääntöpaikasta jokirannasta. Huomenna ja tiistaina vielä palaverit parin muun mestan kanssa. Ilmesesti ei jää syksy ainakaan toimettomaks. Niin mikä pääasiallinen opiskelija?? Mutta kuten oon aiemminki todennut; ravintola-alalta ei koskaan lopu työt. Sen takia oonki niin helskutin onnellinen että on siltä alalta kokemusta, jos tää kulttuuriura joskus vaikka pissaakin. Ties vaikka laittasin jonkun sortin mestan ite pystyyn..

Nyt ku Sini muuttaa meille ja Sofian kanssa ollaan tässä jo nukuttu samassa sängyssä kesän ajan ni ei tiedä mitä nää neitoset vielä keksii.. Kaks kulttuurituottajaa ja rafla-alan insinööri :) Jessus mikä soppa. Kaikilla vielä melko tulinen tempperamentti lisämausteena.

Huomenna kevyesti ulos, perjantaina rankemmin ja lauantaina oikeen helvetin rankasti. Ja duuniakin niissä väleissä. Oonkohan sunnuntaina hengissä? Ollakko vai eikö ollakko, kas siinä vasta naulakko.

Historia kiinnostaa enemmän ku koskaan!!
Tuun hulluks tän tiedonjanoni kanssa.

Ainoo hellepäivä koko kesänä, ja täysin vapaa. Landella vielä.. Turhaan tuhahtelee jotkut citypellet meille saapasjalkakissoille, kurasille farmaritytöille :) Enkä mäkään itteeni nyt ihan metsittyneenä pitäis.

Jokatapauksessa, onks mitään ihanampaa, ku maata katolla kuumassa, ilman ainootakaan ötökkää, täysin omassa valtakunnassaan ku alhaalla pörrää ruohonleikkuri, tuoksuu kesä ja on lempee ilma, hyvän kirjan kanssa, jäätelö suupielessä, huivi päässä. Sen jälkeen nopee pyöränpolkasu jokirantaan, siitä kaislikon ja apilapellon läpi kauniiseen, vielä tässä maailmassakin puhtaana pysyneeseen rauhalliseen joenuomaan.

On niin raukee olo. On tässä landeilussa puolensa, jos se nyt välillä tuntuuki tylsältä.

Kesä ja kärpäset ja lässytilää.

Kävin suihkussa, vedin kesämekon raikastuneen ihon suojaks ja ajattelin seuraavaks mennä keräämään muutaman karviaismarjan.

Sellasta saapasjalkakissamaisuutta. Tervettä. Luonnollista. Puhdasta. Helvetin ihanaa.

Tällanen työnhakuprosessi on tavallaan sellasta itsensä painottamista. Tulee iskettyy vaakakuppiin se, mitä on jo tehny ja se, mitä toivois voivansa tehdä tai mitä on vielä saavuttamatta.

On mulla työkokemusta ja oon mä paljon tehny, mutta loppuenlopuks vaan murto-osan siitä mitä haluan tehdä.

Oon ollu töissä siitä asti ku olin 14-vuotiaana keittiöapulaisena lastenleirillä. Sen jälkeen onki sitte plakkarissa reilusti ravintoltyöntekijän duunia (elikkäs kyypparin hommaa),lipunmyyntiä festareilla, messuesittelijänä toimimista Tukholmassa, jäätelönmyyntiä, puhelinmyyntiä, freelance -journalistina toimimista, draamatyöpajojen vetäjän pesti, tuottajan assarin paikka, kunnan duuneja ja luttamushenkilötoimintaa, ja viimesenä tää Bosnian tuottajakeikka.

Tiedän tehneeni paljon, koska oon ihan tyttönen vasta, ihan mukula. Mut en silti mielestäni tarpeeks. Näiden lisäks on kaikenmaailman kursseja ja kortteja ja harrastuksia, mut silti. En oo tehny mitään merkittävää Bosnian keikan lisäks. Okei, sovitaan että se oli alku.

Mitä seuraavaks? Perjantaina olin jo niin levoton että kattelin duuneja jostain Riosta ja Nicaraqualta. Toisaalta haluaisin alan hommiin, mut ehkä parempi heiluu vielä raflan tiskin takana kunnes oppari ja portfolio on pois käsistä.

Elämä on omituista ku aikaa ei oo tarpeeks vaikka sitä on kaikilla saman verran.

On niin paljon mitä haluaisin tehdä, et voin kattoo elämääni taaksepäin ja tietää TEHNEENI ja TUNTENEENI. Tähän asti homma hanskassa. Entä tästä eteenpäin?

*lääh*

kuolen tähän

Oon LEEEEVOOOOTON!!!

Teen työhakemuksia, luen Tuomisen romaania, revin kynsiäni, häröilen netissä, lataan musaa, selaan työtodistuksiani ja poltan välillä vähän tupakkaa. Kaikkee vähän niinku sekasin.

Äsken tein testin, jostain netistä se löyty, msnstä tai jostaa. Oon 58 prosenttisesti nainen ja 42 prosenttisesti mies. No nyt selvis taas monta asiaa.

Ei kiesus, kirjotan Jasminille mailin, se ei pidä mua niin hulluna ku muut vaikka selittäisin mitä.

Amanda - Ei oo
(mistäköhän tääkin biisi löyty... Sopii tähän, kai, olotilaan. Johonki)

"Aivan liian paljon nähtävää. Mua turha on neuvoa ja elää elämää... -- Ei oo enää mitään hävittävää kun mitä mä nään, ei oo pelättävää, toivoa on kun kaikki loppu ei oo"

Kukakohan tää Amanda on ja miks tästä tulee niin teinit vibatmut silti tykkään? TOIMII, sanokaa vaikka pissikseks. Tean Tytöt tykkää on silti vielä paskempi ku Botan Anna. Perkele. Mä lähden nyt ULOS.

Kirjotan Jasminille ehkä joskus. Ei tässä nyt näppäimistö mitään auta.

Anna Abreun End of love on yllättävän hyvä. Simppeli ja kevyt, mut jännä.

Mun elämä on liian pientä ja turhaa. Haluun tehdä jotain oikeeta, isoo, extremeä. Ihme nysväämistä ja se on vaan mun oma syy, niinku elämä aina. Turha valittaa jos ei ite tee asialle jotain.

Oon turhautunu. Liian tavallista tää oleminen, kaiken sen kanssaki mitä mun elämään kuuluu. Helvetti.

I love life, life itself is just not enough. Täytynee tehdä asialle jotain.
Haluun enemmän. Maailman ehkä.

Turhauttavaa. Bosnia meni jo, mitä seuraavaks keksis... Ei millään mitä mä nyt teen oo mitään merkitystä, ihan tavallista elämää, ihanaa mut liian tasasta (???). Jotenki turhauttaa.

Ehkä joskus heitän repun selkään ja lähden vaikka Cayman-saarille kalastajaks.
Tänään en. Tänään luen kirjaa ja meen Sinin kanssa vuokraa leffan, ehkä tanssii, varmaan yhelle. Tavallista.

Höh.

Sai taas pörrää ku mehiläinen duunissa, pyöriä ku puolukka ja muita vastaavia luonnoläheisiä ilmauksia sille että oli jumalattoman kiire.

Alkuillasta soitin muutaman puhelun joiden myötä alotan toivon mukaan duunit Turussa mahdollisimman pian. Haluu asettuu, alkaa riittää tää huitominen joka suuntaan. Syksyllä tulee kuitenki taas toi Helsinki kehiin.

Skotlanti puolentoista viikon päästä. Pitäs varmaan joku vakuutus hankkia. Huomen otan kyllä ihan iisisti.