IRC-Galleria

Miten voiki jumittaa tällee.

Mä en kestä sitä ku ihmiset ei osaa yhdyssanoja. Se on varmaan tällä hetkellä mun suurin ongelma, eli ei hirveen huonosti mene. Ja se, etten tajuu miks kahvinkeittimen suodatinpusseja on sekä ruskeita että valkastuja?

Vitun snobit.

Tässä kaiken hässäkän keskelläki viikonloppuna ehdin miettiä ja tajuta TAAS miten hulluna tykkään mun elämästä. For real. Kauheesti mä häslään mut en valita ku se on ihan jokasen itsensä päätettävissä et miten sitä haluu olla ja mitä tehdä. Kunhan ei satuta ittees eikä muita ni kaikki on oolrait. Yleensä.

Tylsää mennä nukkuu yksin, onneks Sofia tulee ees kohta töistä xD Hihi, huomen mä pakkaan, iha oikeesti, I promise. Siivosin mä tänään sentään kämpän ja korjasin tuoleja puuliimalla joka haisi ihan helvetin pahalta. Ja nyt jumijumi, koko ilta ihan jumijumi. Jotai hippiä vaan himoinnu huvikseni ku ei muuhunkaan nyt just pysty.

Tänään on ehkä maanantai.

Skotlantiin.. Pitäs kai pakata.
Wiklundin kulmalla oli tänään skotti kiiltissä ja säkkipilli soi, eli kaikki on jo nähty. En tosin kurkistanu kiltin alle, se pitänee tehdä sitte paikan päällä Edinburghissa.

Varastan lampaan ja juoksen munasillaan nummille soittaa säkkipilliä ja pokaan jonkun pikkukreivin jolla on ruma vihree slip-overi.

Voi herranjumala mikä viikonloppu.

Ainoo tavote oli selvitä hengissä sunnuntaihin. Se tehtiin, ja sunnuntaina vielä bonuksena jatkettiin.

Oli ihan hullun hauskaa, oikee räminällä ja fiiliksellä mentii, sekoiltiin, säädettiin, laulettiin, naurettiin, juotiin. Mulla oli ainaki aivotoiminta OFF:lla.. (what else is new?!)

No regrets what so ever. Helvetin hyvä juttu.
Vitun ämmä.. :)

Rock'n'roll -elämän varjopuolena mainittakoon kuitenkin se, että ei oo kovin rikas fiilis. Finanssipolitiikka pissas aika pahasti viimesen kolmen päivän aikana vedettyjen settien myötä.
Oliko sen arvosta?

NO OLI TODELLAKI.

Niin joo. Ja siis tälle ongelmalle pitäs tehdä jotain. Kurvit on kauheen kivoja mut ei mulla oo varaa ostaa vaatekaapillista uusia kledjuja.

Pitäs ja pitäs, puhe on turhaa, teot merkitsee.
Ja tulevien tuntien teot ei ainakaan vatsaperseongelmaa poista, se on ihan varma. Toi alkoholipuolihan on vähän sama kun jois rypsiöljyä. Kevyttä.

Hälläväli. Kunhan kukaan ei kysy että oonko mä raskaana.
Ei mutta nyt on ihan pakko mennäh. Tytöt odottaa. Ollaan sovittu että lähdetään kevyesti tanssimaan tänään. Siis KEVYESTI.

Ai niin, repeilin hississä Turkuun tullessani ääneen ku parkkeerasin tohon mäkeen, ja siihen oli ilmesesti joku kundi sitten tulossa joka oli liian hidas pakkivalonsa kanssa eikä vilkuttanu. Ni sehän peruutti viereen ja näytti keskisormea!! Repeilen vieläki ku kelaan sitä. Mun ilme oli varmaan aika hämärä. Olin ihan kujalla ja alko naurattaa.

Ehkä se tajus hetken päästä kuin tyhmältä se näytti. Naurattaa vieläkin niin pirusti. Kokosin itseni sitte siit' ja lähdin hihitellen korkokengät kädessä risteyksen yli.

Keskisormea, nuori kundi. Mahto hävettää. Mut olipahan siinäki taas päivällä komiikkaa kerrakseen.

Hirvee vatsaperseongelma!! Puolen tunnin päästä pitäs olla terassilla ja kaikki näyttää päällä jotenki vekkulilta. Eikä oo kenkiä.

Helvetti mikä tuhkimo.

Tää on taas niitä iltoja kun pukeudun mahdollisesti muodikkaaseen jätesäkkiin. Se hiostaa. Paperikassi? Pitäs olla melkosen kokonen kassi.

Pussilakana! Jumaliste, siinä se on! Ja taas mennää!

HELVETIN KISSA NUOLEE VOILEVIA SUORAAN PURKISTA AAARGH!! Mä kastroin sen kyllä ihan kohta. Hyvät Voilevit menee ihan hukkaan, kiitti vaan.

Elämä on ihan pilalla, kaikki on loppu.

Nyt mä tajusin miks oon näin levoton. Mulla ei oo mitään proggista meneillään. Pelkkä duunissa käyminen ei riitä mulle.

Jos olis nyt kuitenki kunnollinen ihminen ja tekis noi loput rapsat tosta ihmettelemästä.

Ai nii, sain duunia jo yhdestä pienestä kupinkääntöpaikasta jokirannasta. Huomenna ja tiistaina vielä palaverit parin muun mestan kanssa. Ilmesesti ei jää syksy ainakaan toimettomaks. Niin mikä pääasiallinen opiskelija?? Mutta kuten oon aiemminki todennut; ravintola-alalta ei koskaan lopu työt. Sen takia oonki niin helskutin onnellinen että on siltä alalta kokemusta, jos tää kulttuuriura joskus vaikka pissaakin. Ties vaikka laittasin jonkun sortin mestan ite pystyyn..

Nyt ku Sini muuttaa meille ja Sofian kanssa ollaan tässä jo nukuttu samassa sängyssä kesän ajan ni ei tiedä mitä nää neitoset vielä keksii.. Kaks kulttuurituottajaa ja rafla-alan insinööri :) Jessus mikä soppa. Kaikilla vielä melko tulinen tempperamentti lisämausteena.

Huomenna kevyesti ulos, perjantaina rankemmin ja lauantaina oikeen helvetin rankasti. Ja duuniakin niissä väleissä. Oonkohan sunnuntaina hengissä? Ollakko vai eikö ollakko, kas siinä vasta naulakko.

Historia kiinnostaa enemmän ku koskaan!!
Tuun hulluks tän tiedonjanoni kanssa.

Ainoo hellepäivä koko kesänä, ja täysin vapaa. Landella vielä.. Turhaan tuhahtelee jotkut citypellet meille saapasjalkakissoille, kurasille farmaritytöille :) Enkä mäkään itteeni nyt ihan metsittyneenä pitäis.

Jokatapauksessa, onks mitään ihanampaa, ku maata katolla kuumassa, ilman ainootakaan ötökkää, täysin omassa valtakunnassaan ku alhaalla pörrää ruohonleikkuri, tuoksuu kesä ja on lempee ilma, hyvän kirjan kanssa, jäätelö suupielessä, huivi päässä. Sen jälkeen nopee pyöränpolkasu jokirantaan, siitä kaislikon ja apilapellon läpi kauniiseen, vielä tässä maailmassakin puhtaana pysyneeseen rauhalliseen joenuomaan.

On niin raukee olo. On tässä landeilussa puolensa, jos se nyt välillä tuntuuki tylsältä.

Kesä ja kärpäset ja lässytilää.

Kävin suihkussa, vedin kesämekon raikastuneen ihon suojaks ja ajattelin seuraavaks mennä keräämään muutaman karviaismarjan.

Sellasta saapasjalkakissamaisuutta. Tervettä. Luonnollista. Puhdasta. Helvetin ihanaa.

Tällanen työnhakuprosessi on tavallaan sellasta itsensä painottamista. Tulee iskettyy vaakakuppiin se, mitä on jo tehny ja se, mitä toivois voivansa tehdä tai mitä on vielä saavuttamatta.

On mulla työkokemusta ja oon mä paljon tehny, mutta loppuenlopuks vaan murto-osan siitä mitä haluan tehdä.

Oon ollu töissä siitä asti ku olin 14-vuotiaana keittiöapulaisena lastenleirillä. Sen jälkeen onki sitte plakkarissa reilusti ravintoltyöntekijän duunia (elikkäs kyypparin hommaa),lipunmyyntiä festareilla, messuesittelijänä toimimista Tukholmassa, jäätelönmyyntiä, puhelinmyyntiä, freelance -journalistina toimimista, draamatyöpajojen vetäjän pesti, tuottajan assarin paikka, kunnan duuneja ja luttamushenkilötoimintaa, ja viimesenä tää Bosnian tuottajakeikka.

Tiedän tehneeni paljon, koska oon ihan tyttönen vasta, ihan mukula. Mut en silti mielestäni tarpeeks. Näiden lisäks on kaikenmaailman kursseja ja kortteja ja harrastuksia, mut silti. En oo tehny mitään merkittävää Bosnian keikan lisäks. Okei, sovitaan että se oli alku.

Mitä seuraavaks? Perjantaina olin jo niin levoton että kattelin duuneja jostain Riosta ja Nicaraqualta. Toisaalta haluaisin alan hommiin, mut ehkä parempi heiluu vielä raflan tiskin takana kunnes oppari ja portfolio on pois käsistä.

Elämä on omituista ku aikaa ei oo tarpeeks vaikka sitä on kaikilla saman verran.

On niin paljon mitä haluaisin tehdä, et voin kattoo elämääni taaksepäin ja tietää TEHNEENI ja TUNTENEENI. Tähän asti homma hanskassa. Entä tästä eteenpäin?