Minä olin vain pieni kukka
kasvoin varjossa maailmalta,
oli terälehteni pienet
niitä kyynelin hoivasin.
Sinä näit minun kyyneleeni
terälehteni surkastuneet,
poimit sylisi lämpimään huomaan
ja mua hellästi suutelit.
Kaiken rakkautes annoit mulle
sillä janoni sammutit,
olin jotain niin kaunista sulle
jota hellästi hoivasit.
Minä pieni vaivainen kukka
katsoin viimein aurinkoon päin,
sinä pidit mua kämmenelläs
terälehdet kun avasin.
Sinun rakkautes lämpö ja voima
antoi uskoa sydämeen,
minä pienen pieni kukka
olin arvokas sittenkin.