Voi kuinka odotankaan torstaita, sitä hetkeä kun pääsen Suomeen!
Voi kuinka odotan suomalaista kahvia, ruisleipää, kaurapuuroa...
Voi kuinka odotan, että kaikki tää stressi ja ahdistus olis poissa, työt takana.
Voi kuinka odotankaan, että saisin taas pitää Eetua sylissä ja leikkiä sen kanssa.
Voi kuinka odotan etenkin perjantaita, kun nään taas Mikaelin!<3
Odotan jopa näkeväni faijan, mitä en olis ihan heti uskonut.
Voi kuinka odotan, että nään meidän kissan ja saan rutistaa ja paijata sitä!
Voi kuinka odotan, että nään kaikki mun rakkaat!<3
Miten oonkaan teitä kaivannut niin paljon!
Miten tää syksy on ollut niin käsittämättömän rankka ja pitkä?