Jotain puuttuu. </3
Se valtava tunne, jota on vaikea pukea sanoiksi,
sillä se tuntuu liikaa.
Oloa ei helpota se, että yrittäisi unohtaa.
Kuinka voisi unohtaa kaiken niin kauniin,
kaiken niin hellän,
kaiken niin rakkaan,
kaiken niin ikimuistettavan?
Se tuntuu jopa, vaikka haluaisikin jo unohtaa.
Se ei mene ohi uusien ihmisten myötä,
sillä kukaan ei pysty korvaamaan sen yhden tietyn henkilön paikkaa.
Ei kenestäkään löydy yhtään mitään sitä samaa, mitä kaipaa.
Se jokin vain puuttuu.
Kaipaa sitä tiettyä tunnetta, jota ei enää tunnu löytyvän,
sattuvan kohdalle, kenenkään ihmisen suhteen.
Kuitenkin tietää mitä kaipaa ja odottaa, sillä on joskus saanut kokea sen ihanan tunteen.
Siltikin palaa aina mielessään siihen, kun joskus sai kokea sen ihanuuden,
sen yhden henkilön kanssa.
Se ei mene ohi uuden kosketuksen myötä, sillä
kaipaa vain sitä tiettyä henkilöä koskettamaan.
Se ei mene ohi, vaikka välillä jo niin luulisikin. Juuri,
kun luulee unohtavansa, sattuu jotain mikä tuo kaiken elävästi mieleen.
Sama tapahtuu monesti, uudelleen ja uudelleen.
Ei, se ei mene ohi ajalla, vaikka niin väitetään,
sillä aikakaan ei voi pyyhkiä kaikkia muistoja pois.
Aina tulee mieleen jokin muisto, vielä pitkänkin ajan jälkeen.
Sen tuntee jokaisessa kehon jäsenessä. Sen tuntee jokaisessa liikkeessä.
Sen voi kuulla, sen voi nähdä. Se tuntuu jokaisessa sanassa, jokaisessa kuvassa.
Kaikki tulee mieleen aivan pienessä hetkessä ja se satuttaa.
Se tuntuu jokaisessa hetkessä. Se tuntuu.
Se tuntuu, vaikka ei haluaisikaan tuntea niin.
Se tuntuu.
Ikävä. <3<3</3 :(