IRC-Galleria

Kirjoitin hetken päähänpistosta runon. Ja en ole ranteita viiltelevä emo, vaikka tästä joku sellaisen käsityksen voi saada.

Rutto

Kuoleman hiljaisuus, peltojen viljaisuus, ilma on mustaa, kamalaa tuskaa, hei en mä sua kuskaa. Mä oon nähny pahempaaki mut sä vaan sanot olevas aivan naatti, upota se paatti, mulla on aina täysautomaatti, lataan ja varmistan, vaik tähtäys on pielessä,nyt on jotain vikaa kielessä. Joku kaukana huutaa, mä työnsin kuulaa, käytän naapurin luutaa, kuistia kun lakaisen, mä sulta maton alta vetäisen.

Sä revit rinnasta irti mun sydämen, sä runtelit mua kuin se rutto entinen. Oisin tehny sun vuokses mitä vaan, mut sä unohdit mut kokonaan.

Ennen miehiä tappoi miekat, taudit ja kova kuri, nykyään naiset, raha ja alkoholi. Kuolema satoa niittää, viikatemies humalassa huulta heittää, en tiedä oonko sekasin vai en, sä veit multa järjen. En saa sitä takas, olit mulle se rakas, kunnes tunsin kylmyyden niin jäätävän, näin sun digiboksia säätävän. Mitä vittua sä luulet tekeväs? Oli sulla koko elämä edessäs, silti mut jätit, on sulla silmät nätit, mulla käsissä rätit, tuijotan sua kuin idiootti, oon yks psykopaatti, lautasella potaatti.

Sä revit rinnasta irti mun sydämen, sä runtelit mua kuin se rutto entinen. Oisin tehny sun vuokses mitä vaan, mut sä unohdit mut kokonaan.

Tauti jättää jäljen, mä unelmani särjen. Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää, helvetissä runoilija kahvia keittää. Kasvoissa arvet, K-citymarket, mä diggasin sust yli kaiken kunnes teit musta kuolevaisen, oon tänne jäänyt, On mun sängyssä rautapäädyt. En kaipaa sua enää, muistutat lähinnä linnunpesää. On kieli musta ja ruumis raskas, Hattulan rastas, kaikki paskaks. Poliitikot toisiaan syyttää, ihmisiltä rahaa nyhtää, ja mä kotona ryyppään. Haluaisin parantua mut en voi, mulla on se viimenen aamunkoi. Kun rakkaus on kuollut, oon kuin myrkkyä juonut.

Sä revit rinnasta irti mun sydämen, sä runtelit mua kuin se rutto entinen. Oisin tehny sun vuokses mitä vaan, mut sä unohdit mut kokonaan.