Nyt en ihan ymmärrä mut oon kumminki pienenpienesti down, semisti hämilläni ja harvinaisen mietteissä. Äsken kun kävelin bussipysäkiltä kotiin tajusin unohtuneeni seisomaan paikallaan kadulla kun niin ajatuksissani. Oli ehk hämmentävä tapaaminen äsken mikä sai mut tajuumaan puutteet sosiaalisissa taidoissani. Jäi vähän ikävä maku suuhun, olis voinut mennä niin eri tavallakin. Toisaalta olen ihan tyytyväinen että meni niin kuin meni, olisi voinut mennä hankalaksi. Harmittaa silti vähän. Huivin sain takas.
Uus näyttö mut en jaksa kokeilla.
Nyt tarttisin ehkä ihmisiä.