Tänään kävin tosi pitkästä aikaa heppatallilla moikkaamassa kamua joka on siel töissä, ja tietysti katsomassa hevosia. Kun astuin sisään talliin, tuli taas ne ajat mieleen kun pikkutyttönä olin ihan oikee heppahullu henkeen ja vereen (nykyään oon enemmän koiraihminen). Silittelin hevosten samettisia turpia ja melkein pusuja myös annoin, ovathan ne niin suloisia ja uljaita otuksia. Sillon pienenä kävin säännöllisesti ja usein ratsastamassa, sekä nuokuin paljon talleilla. Sitten iän myötä se innostus jotenkin laantui, ja täytyy sanoa että tämän päiväisen tallivierailun perusteella tuntui että se on enemmän pikkutyttöjen harrastus. Viimeksi kävin ratsastamassa toissa kesänä, ja sitä edellistä kertaa en edes muista. Kaverini yrittää houkuttella minua takaisin harrastuksen pariin, ovat hevoset kyllä ihania, mutta ratsastus on hurjan kallista. Lupasin, että tulen ratsastustunnille lähiaikoina, ja pelkään pahoin että hevoskärpänen iskee jälleen. Sen luvan olen itselleni kauan sitten antanut, että sitten eläkkeellä ollessani saan taas ruveta harrastamaan hevosia, mutta maltankohan odottaa siihen saakka?
Tallilla oli tällainen norjanvuonohevonen, joka oli varsin hieno otus. Muistaakseni olen ratsastanut tällaisella, ja ajattelin toivoa että saisin ratsastaa sillä, kun sitten joskus menen tunnille :)