1910-LUKU
Vaaleaa ja kalpeaa ihoa pidettiin suurena kauneusihanteena. Ihoa suojattiin päivänvarjolla. Elizabeth Arden ja Helena Rubinstein olivat aikakauden tärkeimpiä nimiä kosmetiikassa. Ensimmäiset tekoripset tulivat markkinoille, samoin poskipunakankaat 1912. Kankaista hangattiin iholle punaa. Vuonna 1913 kankaan korvasi kuitenkin kakkumainen poskipuna. Max Factor kehitti ensimmäisenä vuonna 1918 väriharmonia-ajattelun. Meikkivärit valittiin hiusten ja silmien värin mukaan.
Vuosisadan alkupuoliskolla ei meikkiä juurikaan käytetty. Meikin käyttö lisääntyi kohti 1910-luvun loppua. Niin kuin pukeutumisessa, myös meikkauksessa otettiin vaikutteita Itämaalaisuudesta. Vuosisadan lopussa kulmat olivat voimakkaat ja alaspäin kaartuvat, mikä teki ilmeestä surumielisen. Silmämeikki oli tumma ja yläluomella käytettiin alaspäin laskevaa rajausta. Luomiväri levitettiin päinvastaisella tavalla kuin nykypäivänä, ns. banaanivarjostus tehtiin toisin päin, eli silmän sisänurkassa oli tummin ja korkein kohta, josta se häivyteettiin ulkonurkkaa kohden.
Huulet olivat pienet ja suppumaiset, geishatyyliset. Huulet olivat usein tumman punaiset. Poskipuna levitettiin vuosikymmenen alkupuoliskolla pyöreäksi läiskäksi keskelle poskea. Meikki oli nyt voimakkaampi kuin aikaisemmin. 1910-luvun meikki on nykymeikkiin verrattuna aivan kamala, kuka haluaisi oikeasti näyttää väsyneeeltä ja alakuloiselta.
1920-LUKU
Helena Rubinstein ja Elizabeth Arden säilyttivät nimensä merkittävimpinä niminä kosmetiikka-alalla. Kosmetiikkateollisuus kasvoi voimakkaasti ja huulipunan ja ripsivärin käyttö oli erittäin suosittua. Italialainen Marchioni keksi vuonna 1929 että iholla on oma Ph. Tämä edisti huimasti kosmetiikkatuotteiden kehitystä.
Gillette toi markkinoille ensimmäisenä naisille suunnitellun partakoneen. Ihonvirheitä peittämään tarkoitettu meikki tuotiin markkinoille 1928 ja ensimmäinen ripsientaivutin keksittiin 1923. Ihotyypit alettiin jakamaan rasvainen-, kuiva-, seka ja herkkään ihoon.
Meikki vaihteli luonnollisesta erittäin voimakkaaseen. Meikkipohja oli paksu ja puuteria käytettiin runsaasti, sillä iho ei saanut kiiltää Kulmia alettiin nyppiä ohuiksi kaareviksi, alaspäin laskeutuviksi viivoiksi. Luomet varjostettiin kynällä pyöreäksi ja utuiseksi, joko tummanharmaiksi tai tummanruskeiksi.
Rispsiväriä käytettiin paljon. Huulet olivat pienet, pyöreät ja sydämenmuotoiset ja tummanpunaiset. Poskipunien värivalikoima oli laaja ja sitä levitettiin kevyesti poskipäille.
1930-LUKU
Kosmetiikka oli jo niin halpaa, että kaikilla oli siihen varaa. Uusia kauneushoitoloita perustettiin, jotka markkinoivat laihduttavia ja ryppyjä silottavia hoitoja. Max Factorilta tuli markkinoille lipp gloss-huulivoide vuonna 1930. Elizabeth Arden kehitti eri sävyisiä huulipunia erivärisille vaatteille vuonna 1931.
Revlon keksi ensimmäisenä tuoda markkinoille saman sävyiset huulipunat ja kynsilakat vuonna 1933 ja myös ensimmäisen helmiäislakan. Varsinaisia luomivärejä, puristeluomivärejä alettiin valmistaa 1933. Meikkisarja No 7 tuli Bootsilta markkinoille 1935. Vuonna 1935 syntyi Lancome. Pan Cake-meikistä alkoi värivoiteen kehitys vuonna 1937.
Pan cake oli kestävä ja peittävä kakkumuodossa oleva meikki, joka saavutti maailmanlaajuisen suosion. Helena Rubisteinilta tuli ensimmäinen vedenkestävä ripsiväri markkinoille.
Suomalaisen kosmetiikkasarjan Biodermin valmistus alkoi. Ensimmäinen Suomalainen kosmetologikoulu perustettiin 1933, perustajana Margit Grönroos. Kosmeettisiin tuotteisiin alettiin lisäämään A- ja D-vitamiinia, kalaöljyjä ja hormoneja. Ensimmäiset aurinkosuoja-aineet tulivat markkinoille.
Meikki
1930-luvun meikkityyli oli erittäin klassinen. Jopa tänä päivänä se sopisi iltameikiksi. Päiväsaikaan meikki oli luonnollinen. Vaaleaa ihoa korostettiin ohuesti meikkivoiteella. Pan cake meikki taas levitettiin paksusti. Ensimmäisiä varjostuksia alettiin käyttämään meikissä poskiluun alapuolella.
Silmissä painopiste oli yläluomella jota varjostettiin laajasti ruskealla, sinisellä, vihreällä, violetilla tai mustalla puolikuun muotoisesti. Myös kultaa ja hopeaa käytettiin. Luomien tuli olla näyttävät ja kiiltävät. Meikissä suosittiin myös pitkiä tekoripsiä. Silmät rajattiin tummalla värillä ja kulmaluuta korostettiin vaalealla värillä.
Kulmakarvat saatettiin nyppiä kokonaan pois ja piirtää kulmakynällä oikeaa kasvurajaa korkeammalle. Kulmakarvat olivat kaarevat ja ohuet. Koulussa peitimme omat kulmakarvamme palasaippualla, ja laitoimme päälle meikkivoidetta. Huulet muotoiltiin pieniksi ja tarkkarajaisiksi. Huulipunia oli markkinoilla montaa eri sävyä. Oli kirkkaan-, syvän- ja keltaisenpunaista, sekä pinkkiä.
