IRC-Galleria

Tänään oli tyttöjen hienostelupäivä, ja mentiin Tiinan kanssa syömään Amarilloon. Oltiin ihan vesikielellä, koska Amarillon herkkuruoat eivät ole koskaan pettäneet. Tarjoilija kertoi meille että Amarillon ruokalistat olivat juuri uudistettu, koska ravintola täytti äskettäin 20-vuotta, ja sanoi että hieman muutoksia on tullut myös ruokiin. Olimme innoissamme ja luulimme että ruoat olisivat nyt entistäkin herkullisempia. Mietiskelyn jälkeen tilasin chicken pizzan ja Tiina tilasi chicken Burgerin. Molemmat tilattiin juuri ne vanhat tutut ja luotettavat herkut, jotka olivat säilyneet ruokalistassa. Kun tilaamamme ruoat vihdoin saapuivat pöytään aloimme syödä. Tiina kerkesi popsia muutaman ranskiksen ja kurkkasi sitten hampurilaisen väliin ja tärisi kauhusta. Minäkin katsoin purilaista silmät pyöreinä ja suu auki. Oh my gold, Burgerin välissä oli einespihvi! (aina aiemmin on ollut friteerattu kanan rintafilee). Huusimme oitis tarjoilijan paikalle, ja Tiina sanoi ettei tämä ole todellakaan sitä mitä piti olla ja ei halunnut syödä burgeriaan. Kuka edes maksaisi einespihvistä 13€? Tarjoilija kertoi että kyseisestä ateriasta oli tullut jo useita valituksia, eikä mikään ihme. Henkilökunta suostui tekemään uuden aterian, mutta sillä ehdolla että Tiinan täytyy maksaa 6 € extraa että saa haluamansa pihvin väliin. Aivan kohtuutonta maksaa hampurilaisateriasta 19€ joka on aina ennen maksanut 13€, mutta Tiina otti silti aterian. Söimme mahamme täyteen, mutta asiaa ei todellakaan jätetty puolitiehen. Tiina pyysi tarjoilijalta reklamaatiokaavakkeen, ja teki valituksen Amarillon ylemmälle taholle. Saa nähdä korvataanko ateria, siitä nimittäin kuuluisi saada hyvitys. Jäi kyllä hieman huonomaku suuhun uudistetusta Amarillosta, en osaa sanoa muista ruoista, mutta chicken burgeria ei kenenkään kannata syödä, ties vaikka siitä einespihvistä olisi saanut salmonellan tai lintuinfluenssan!

Koulussa käsiteltiin tällä viikolla menneiden vuosikymmenien meikkityylejä. 1910-1930-luvun aikaan meikkitrendit olivat aivan päinvastaiset nykyhetkeen verrattuna, joten on pakko kertoa muillekin miten hirveitä ne siihen aikaan oikeasti olivat. Ette voi uskoa miten ihmiset saivat itsensä rumiksi sen ajan meikkikikoilla. Kokeilimme koulussa toisillemme kyseiset meikit, ja niillä ei todellakaan voisi lähteä ihmisten ilmoille. Nykyään vain sirkuksen pellet voisivat esiintyä 1910-1930-luvun meikeissä.



1910-LUKU

Vaaleaa ja kalpeaa ihoa pidettiin suurena kauneusihanteena. Ihoa suojattiin päivänvarjolla. Elizabeth Arden ja Helena Rubinstein olivat aikakauden tärkeimpiä nimiä kosmetiikassa. Ensimmäiset tekoripset tulivat markkinoille, samoin poskipunakankaat 1912. Kankaista hangattiin iholle punaa. Vuonna 1913 kankaan korvasi kuitenkin kakkumainen poskipuna. Max Factor kehitti ensimmäisenä vuonna 1918 väriharmonia-ajattelun. Meikkivärit valittiin hiusten ja silmien värin mukaan.

Vuosisadan alkupuoliskolla ei meikkiä juurikaan käytetty. Meikin käyttö lisääntyi kohti 1910-luvun loppua. Niin kuin pukeutumisessa, myös meikkauksessa otettiin vaikutteita Itämaalaisuudesta. Vuosisadan lopussa kulmat olivat voimakkaat ja alaspäin kaartuvat, mikä teki ilmeestä surumielisen. Silmämeikki oli tumma ja yläluomella käytettiin alaspäin laskevaa rajausta. Luomiväri levitettiin päinvastaisella tavalla kuin nykypäivänä, ns. banaanivarjostus tehtiin toisin päin, eli silmän sisänurkassa oli tummin ja korkein kohta, josta se häivyteettiin ulkonurkkaa kohden.

Huulet olivat pienet ja suppumaiset, geishatyyliset. Huulet olivat usein tumman punaiset. Poskipuna levitettiin vuosikymmenen alkupuoliskolla pyöreäksi läiskäksi keskelle poskea. Meikki oli nyt voimakkaampi kuin aikaisemmin. 1910-luvun meikki on nykymeikkiin verrattuna aivan kamala, kuka haluaisi oikeasti näyttää väsyneeeltä ja alakuloiselta.


1920-LUKU

Helena Rubinstein ja Elizabeth Arden säilyttivät nimensä merkittävimpinä niminä kosmetiikka-alalla. Kosmetiikkateollisuus kasvoi voimakkaasti ja huulipunan ja ripsivärin käyttö oli erittäin suosittua. Italialainen Marchioni keksi vuonna 1929 että iholla on oma Ph. Tämä edisti huimasti kosmetiikkatuotteiden kehitystä.

Gillette toi markkinoille ensimmäisenä naisille suunnitellun partakoneen. Ihonvirheitä peittämään tarkoitettu meikki tuotiin markkinoille 1928 ja ensimmäinen ripsientaivutin keksittiin 1923. Ihotyypit alettiin jakamaan rasvainen-, kuiva-, seka ja herkkään ihoon.

Meikki vaihteli luonnollisesta erittäin voimakkaaseen. Meikkipohja oli paksu ja puuteria käytettiin runsaasti, sillä iho ei saanut kiiltää Kulmia alettiin nyppiä ohuiksi kaareviksi, alaspäin laskeutuviksi viivoiksi. Luomet varjostettiin kynällä pyöreäksi ja utuiseksi, joko tummanharmaiksi tai tummanruskeiksi.

Rispsiväriä käytettiin paljon. Huulet olivat pienet, pyöreät ja sydämenmuotoiset ja tummanpunaiset. Poskipunien värivalikoima oli laaja ja sitä levitettiin kevyesti poskipäille.



1930-LUKU

Kosmetiikka oli jo niin halpaa, että kaikilla oli siihen varaa. Uusia kauneushoitoloita perustettiin, jotka markkinoivat laihduttavia ja ryppyjä silottavia hoitoja. Max Factorilta tuli markkinoille lipp gloss-huulivoide vuonna 1930. Elizabeth Arden kehitti eri sävyisiä huulipunia erivärisille vaatteille vuonna 1931.

Revlon keksi ensimmäisenä tuoda markkinoille saman sävyiset huulipunat ja kynsilakat vuonna 1933 ja myös ensimmäisen helmiäislakan. Varsinaisia luomivärejä, puristeluomivärejä alettiin valmistaa 1933. Meikkisarja No 7 tuli Bootsilta markkinoille 1935. Vuonna 1935 syntyi Lancome. Pan Cake-meikistä alkoi värivoiteen kehitys vuonna 1937.

Pan cake oli kestävä ja peittävä kakkumuodossa oleva meikki, joka saavutti maailmanlaajuisen suosion. Helena Rubisteinilta tuli ensimmäinen vedenkestävä ripsiväri markkinoille.

Suomalaisen kosmetiikkasarjan Biodermin valmistus alkoi. Ensimmäinen Suomalainen kosmetologikoulu perustettiin 1933, perustajana Margit Grönroos. Kosmeettisiin tuotteisiin alettiin lisäämään A- ja D-vitamiinia, kalaöljyjä ja hormoneja. Ensimmäiset aurinkosuoja-aineet tulivat markkinoille.
Meikki

1930-luvun meikkityyli oli erittäin klassinen. Jopa tänä päivänä se sopisi iltameikiksi. Päiväsaikaan meikki oli luonnollinen. Vaaleaa ihoa korostettiin ohuesti meikkivoiteella. Pan cake meikki taas levitettiin paksusti. Ensimmäisiä varjostuksia alettiin käyttämään meikissä poskiluun alapuolella.

Silmissä painopiste oli yläluomella jota varjostettiin laajasti ruskealla, sinisellä, vihreällä, violetilla tai mustalla puolikuun muotoisesti. Myös kultaa ja hopeaa käytettiin. Luomien tuli olla näyttävät ja kiiltävät. Meikissä suosittiin myös pitkiä tekoripsiä. Silmät rajattiin tummalla värillä ja kulmaluuta korostettiin vaalealla värillä.

Kulmakarvat saatettiin nyppiä kokonaan pois ja piirtää kulmakynällä oikeaa kasvurajaa korkeammalle. Kulmakarvat olivat kaarevat ja ohuet. Koulussa peitimme omat kulmakarvamme palasaippualla, ja laitoimme päälle meikkivoidetta. Huulet muotoiltiin pieniksi ja tarkkarajaisiksi. Huulipunia oli markkinoilla montaa eri sävyä. Oli kirkkaan-, syvän- ja keltaisenpunaista, sekä pinkkiä.

Tää uus galtsu on ihan täys pettymys, entinen oli paljon parempi. Galtsu on nyt tosi sekava ja näyttää ihan pilipali mestalta. En ymmärrä, en. Onhan täällä jotain parannuksia, mut paljon enemmän huonompaan suuntaan on joka tapauksessa menny. Oon huomannu et melkein kaikki taitaa olla samaa mieltä, mietityttää kyl hiukan et mitenköhän galtsulle mahtaa käydä tän muutoksen jälkeen, kaikkoavatkohan kaikki käyttäjät?! Tätä ehkä jotenkin viel pystyy käyttämään, mut hetki tällä tekniikan ihmelapsella menee kummastellessa:o

Onpas jalat kipeinä, eilen sitten koitti se kauan mielessä ollut ratsastustunti. Siis oikeastaan pakollinen ratsastaminen, sillä sain kamultani synttärilahjaksi ratsastustunti-lahjakortin, jossa oli ihan tarkoituksella vain kuukausi voimassaolo aikaa. Eilinen päivä oli sit viimeinen mahdollisuus käyttää se, olen nimittäin luvannut jo monta kuukautta sitten mennä ratsastamaan hänen kanssaan tallille jossa hän on töissä, ja aina se on vaan jäänyt ja jäänyt, joten en yhtään ihmettele lahjavalintaa. Ovat hevoset toki mielestäni aivan ihania otuksia, olenhan harrastanut ratsastusta pienenä 10-vuoden ajan. Viime kerrasta tosin on jo kulunut 2-vuotta, ja pienet paineet oli ratsastustunnille mennä. Valmistauduin h-hetkeen huolella, ja mietin pääni puhki mitkä tamineet päälleni laitan, koska ei minulla ole enää asianmukaisia ratsastusvarusteita. Sain koottua päälleni suhteellisen uskottavan asukokonaisuuden. Piti käyttää kyllä blondin logiikkaa, nimittäin esim. ratsastussaappaiden virkaa hoiti kirpparilta eurolla ostetut Pertti Palmrothin vintagesaappaat. Ihmeellisen uskottavat ne olivat. Tallilla kuhisi suuri lauma ala-aste ikäisiä pikku-tyttöjä, ja koin oloni aika mummoksi. Onneksi sentään ratsastajat tunnilla olivat n. 14-16 vuotiaita. Sain ratsuksi Hornet nimisen suuren orin, joka oli aivan samanlainen kuin Peppi-Pitkätossun hevonen. Hornet oli kyllä mukava polle, mutta aika laiska. Kun pääsin lopulta sen selkään ja liikkeelle, jännityskin kaikkosi. Onneksi opettaja oli todella mukava, ja ymmärsi että olin vähän pihalla kaikesta. Tunti sujui yllättävän hyvin, ja tallin omistaja rupesi heti houkuttelemaan varaamaan uutta tuntia. Saa nähdä, lupasin itselleni ainakin että voisin ruveta harkitsemaan ratsastamassa käyntiä kerran kuussa.

Mulle on kertyny taas vaatteita ja kenkiä aivan liikaa, ja pakko on nyt luopua niistä joita en enää käytä. Vaikeeta kyllä luopuu niistä, mut sit saa taas shopata uusia tilalle;) Elikkäs nyt kaikki shoppaamaan: mulla ja girzillä on koko ens viikon, huomisesta aamusta alkaen myyntipaikat valintakirppiksellä. Painakaapas siis mieleen nämä numerot ja käykää tsekkaamassa mitä aarteita meiltä löytyy hurjan halpaan hintaan. Mun myynti paikan numero on 43 ja girzin 2 :P Mun rekki on pullollaan merkki vaatteita, tosi paljon etenkin ONLY:n vaatteita, sekä Veromodan, MicMacin ja Dividedin vaatteita ;) Vaatteet ovat suurimmaksi osaksi kokoa XS ja 32-34, joitakin löytyy myös kokoa S ja 36. Ja kengät ovat kokoa 36-38. Uskon että moni löytää mieleisiä vaatteita mun valikoimasta;) Eikun vaan äkkiä shoppaamaan, sillä parhaat menee aina päältä! Toivottavasti kauppa käy hyvin:P

Dannykin on sitä mieltä että nyt lähtee paljon hyvää ja laadukasta kamaa halpaan hintaan:P

Vastaan tässä nyt Girzin haasteeseen:P

1. Mene neljänteen kansioon kuvatiedostoissasi
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä ihmistä tekemään sama

Tää kuva on otettu yks perjantai-ilta mun luona. Oltiin taas Girzin kaa villillä tuulella kuten aina. Poseerattiin mun olkkarissa (kameran takana oli Tuomas:P). Ilmeiltiin, keikistelttiin ja napsittiin sit hassuja kuvia, ja tää kuva päätyiki sit myös galtsuun. Kunnon suteilua oli ilmassa paljon. Tää kuva vaan sit sattui olemaan se kaikista hassuin, ja tästä tuli heti mieleen yks tietty tyyppi ja kuva tekstiks laitettiin FUCK Sauhu-Santtu!(kukaan tuskin tajuu tätä, tää on nimittäin semmonen insideläppä;P) Ihan susi koko kuva xD

Hei mut miepä vuorostani haastan nyt tähän samaan tehtävään seuraavat henkilöt. Uskon nimittäin että heiltä löytyy hauskoja kuvia:P

sK\p1
zanibar
JyriMoi
Nuf

Ottakaa "haaste" vastaan;)

Meikä on nyt ihan täpinöissään kyseisestä uutisesta, nimittäin Blink 182 on GC:n ohella mun lempparibändi, jonka musaa rakastan sanoin kuvaamattoman paljon<3 Oon ollut suuri Blink 182 fani jo vuosi kaudet, ja omistan kaikki bändin albumit jotka ovat toinen toistaan loistavampia. Joka ikinen biisi on aivan ihana, eikä Blinkeillä ole yhtään huonoa biisiä. Lempi biisini Blinkeiltä on always, ja se on ehdottomasti paras biisi jonka olen eläissäni kuullut, eikä siihen kyllästy koskaan(RockBarbie on ainakin kanssani samaa mieltä;)).Toivottavasti kuitenkin Blinkit tekisivät oikeasti hyvän takaisin paluun, sillä en todellakaan toivo pettymystä suosikki bändilleni. Odotan jo innolla että pääsen kuulemaan pian Blinkkien uutta tuotantoa, nams:P

En oo koskaan aiemmin uskonu huonoon tuuriin kun on perjantai 13. päivä. Mut tänään kyl on ruvennu tuntuu siltä että totta se taitaa olla. Tänään on sattunut nimittäin aivan liian monta katastrofia. Huh huh... Ensinnäkin mulla on nielurisatulehdus (kurkkua kirvelee korvia myöten, ihan sietämätöntä), ja tänään sain siihen onneks antibioottikuurin. Saa nähdä milloin tulehdus menee ohi. Toinen mainitsemisen arvoinen tapahtuma sattui äsken, kun sängyn alta alkoi kuulua kauheaa rouskutusta, sydän pamppaillen tiesin että nyt on ranskanbulldoggini Danny ilmiselvästi pahan teossa. Kurkistin sängyn alle, ja kauhukseni huomasin että Danny rouskutti kännykkäni takakuorta. Sitten aloin etsiä itse puhelinta, ja sieltä sitten löytyi myös sängyn alta järsittynä. Karmeaa oli nähdä syksyllä ostamani puhelin pahasti turmeltuna, täynnä puremajälkiä aivan näytön vieressä, ja kameran linssi täysin murskana. Jos vähänkin myöhemmin olisin huomannut, niin olisi puhelin ollut entinen. Testasin heti puhelimen toimivuutta, ja luojan kiitos se vaikutti toimivan normaalisti lukuun ottamatta kameraa. Ihan käsittämätöntä käytöstä Dannylta, joka on oikeasti niin kiltti ettei tekisi pahaa kärpäsellekään. Nyt on hyvä syy sanoa sitä kunnon rontiksi, ja tuossa vieressä se nyt autuaasti nukkuu tehtyään päivän "hyvän" työn. Eikä tässä viel kaikki suinkaan, vaik mitä sutta on tänään tapahtunut, mutta onneksi päivä vaihtuu aivan kohta. Voihan susi, mutta nyt sitten mieli virkeäksi ja kuolaamaan uusia vaatteita ja mässäilemään moussea girzin kaa :P On kyllä yks mousse tää elämä.

Täs on teille seuraavaks Aimo annos INSIDE-läppää;D (vois olla mies nimeltä Aimo, ja sukunimi Annos, jos annos käännetään toisinpäin ja aan tilalle ii, niin siinäpä on sitten kunnon innostunut sonni;P)

Tää juttu on omistettu eritoten Sauhu-Santulle<3

Uffaffaa Uffaffaa,
muutapa ei sitten tarvitakkaan;)

Tulin, näin ja shoppasin:P

Olet nakki sämpylöideni välissä;P

Pilipali sanoi puli:P

Vanha mies kaiken ties, ja juoksi jorpakkoon!

p.s. mousse oli hyvää;P

...ja suteilu senkun jatkuu:DD

Tänään kävin tosi pitkästä aikaa heppatallilla moikkaamassa kamua joka on siel töissä, ja tietysti katsomassa hevosia. Kun astuin sisään talliin, tuli taas ne ajat mieleen kun pikkutyttönä olin ihan oikee heppahullu henkeen ja vereen (nykyään oon enemmän koiraihminen). Silittelin hevosten samettisia turpia ja melkein pusuja myös annoin, ovathan ne niin suloisia ja uljaita otuksia. Sillon pienenä kävin säännöllisesti ja usein ratsastamassa, sekä nuokuin paljon talleilla. Sitten iän myötä se innostus jotenkin laantui, ja täytyy sanoa että tämän päiväisen tallivierailun perusteella tuntui että se on enemmän pikkutyttöjen harrastus. Viimeksi kävin ratsastamassa toissa kesänä, ja sitä edellistä kertaa en edes muista. Kaverini yrittää houkuttella minua takaisin harrastuksen pariin, ovat hevoset kyllä ihania, mutta ratsastus on hurjan kallista. Lupasin, että tulen ratsastustunnille lähiaikoina, ja pelkään pahoin että hevoskärpänen iskee jälleen. Sen luvan olen itselleni kauan sitten antanut, että sitten eläkkeellä ollessani saan taas ruveta harrastamaan hevosia, mutta maltankohan odottaa siihen saakka?

Tallilla oli tällainen norjanvuonohevonen, joka oli varsin hieno otus. Muistaakseni olen ratsastanut tällaisella, ja ajattelin toivoa että saisin ratsastaa sillä, kun sitten joskus menen tunnille :)