IRC-Galleria

"Kyllä mää en sitten voi sietää jauhelihan hajua!"

"Miten sää laitat maksapihvit?"

"Päivi se koululla näytti miten hernekeitto pitää tehä!"

"Oi vittu on muuten hirvijauhelihapullat ja oikee perunamuusi saatanan hyvää ja sinappikala voi saatana!"

"Puolukkarahoilla ostan uuden antennin."

"Kyllä kuule noin hienolla likalla ois uus mersu jos ois minun vaimo!"

"Oliko teilläpäin kolmekymmentä vuotta sitten siilejä?"

"Siihen aikaan ei paljoo julkisilla paikoilla saanu viinaa juoda."

"Otettiin siinä ensin vähän viinaa..."

"Keuruun putkassa oon ollu sataviiskytä kertaa!"

"Missäs täällä on vessa, tuo on naisten."

"HEI NYT ÄKKIÄ SEN TUPAKAN KANSSA ULOS!"

"Veiskös Pertti Ellin kotiin?"

"Anteeks kauheesti meijän kaikkien puolesta."

"Ketäs meijän pitää seurata, eikö me teille tullakaan?"

FORUM

Kaappipornoa.

Mies ei tarvitse naista laisinkaan muuksi kuin panopuuksi.
Nyt on kuitenkin tapahtunut outo muutos.
Pikku hiljaa olen tullut epätoivoisemmaksi ja kyynisemmäksi.
Nyt epätoivo on häipynyt.

Tänään saa mamoilu riittää,
sillä tänään minä olen täyttänyt 12 vuotta
ja tänä iltana minä tulen vihdoinkin saamaan---
naista!

---

Tyylikästä runoilua Vuokko Tolosen johdolla TYKin lyriikkakurssilla syksyllä 2005.

:D:D:D

Lauantaina Opelin repsikan puoleisen takarenkaan päällys repesi mitä luultavimmin ainakin osittain renkaan alle jääneen kaljapullon takia jonka joku saatana ääliö siihen viereen jätti!! Arvatkaa kuka.

Kotipihassa samaan aikaan Hemuli yhdessä naapurin herran kanssa irrottavat Suomenlippua katoksesta. Seurauksena murtunut nilkka, turvotusta ja rutkasti vahingoniloista naurua vuosiksi eteenpäin.

Epäluotettavan renkaan takia matkaamme uskollisen kartturini kanssa Koukkulammäelle. Saakeli. Pihassa nököttää tuttu vaalea auto mikä tietää lisää onnettomuutta nukkumapaikkojemme suhteen. Valittavaksi jää lattia matolla ja koirilla pehmustettuna tai liian lyhyt sohva aamuisella niskakivulla höystettynä. Valitsemme jälkimmäisen.

Seuraavan päivän aamiainen tuo lisää murhetta. Ruisleivästä irronnut ilkeä pala tunkee väkisin henkitorveen ja saa aikaan yskäyksen, joka sinkoaa palan suoraan nenäonteloon aiheuttean ikävää kutinaa ja aivastelua. Eritteen määrä on X.

Vararenkaan tutkailussa ja alkavassa vaihdossa selviää pintarakenteen epäluotettavuus. Reikä on iskostunut pintaan eikä poistu vaikka mitä henkimaailman kätyreitä suuri ja tehokas manausjoukkomme paikalle puhkuukin. Ongelma on ja pysyy.

Isoäiti kyyditsee nälkäiset tyypit kotiin, jossa salaseura kokoontuu. Rituaaliteltta kohoaa laaksossa, alkavan uhraamisen merkkinä kohoaa sininen savu uhritulesta. Liha on tummaa ja väritettyä, flora ja fauna sekoittuu. Uhrituleen lasketaan kaikki arvokas ja merkityksellinen. Jäljelle jää kuori joka jatkaa alkavan seremonien loppuun koskaan kuitenkaan kuihtumatta. Kohta lasketaan seremonian pelimerkit, kultaiset, hopeiset ja kupariset kolikot, kaikki voimia omaavia. Niillä esiin saadaan jokaiselle oma loitsunsa, kuparin hohtoista elämän eliksiiriä tai kultaan vivahtavaa nautinnon lähdettä. Rituaalin ylipappi manaa esiin jokaisesta sisäisen salaisuuden, sen jota ei kukaan ole ennen nähnyt tai kuullut. Ymmärtämättömät ja aivan heistä itsestään johtumattomista syistä paikalle eksyneet sivulliset järkyttyvät ja juoksevat pois näyn edessä. Hyvä niin.

Salaseura kokoontuu.

The Umbilical Brothers

http://www.youtube.com/watch?v=QifM6Uz8taY

kardiologia

X: "Johtuuko toi punakkuus kokemattomuudesta vai tyhmyydestä?"
E: "Molemmista."

Elämä on järkyttävää

Se on kesä taas

BIITSILLE BISSEKORIN KANSSA PERKELE!
Kaamee känni päälle!

Kuka lähtee mukaan?

Joskus masentaa
kun on niin korkeita
niin painavia
niin karkeita
kiviä
pyramidin kyljessä

ja minä aina se
alin kivi

Maa makaa martona kohmeessa
Jäätynyt sammal narskuu jaloissa
Tammi pudottanut lehdet juurilleen
Ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen

Joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa
Lienee syytä viimein polvet koukistaa

Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein
Olen ollut heikko ja itsepäinen
Anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein
Olen ollut niin vajavainen
Kaikki mitä sanoin, kaikki mitä tein, kaikki mitä sanoin

Korvenherra etsii piiloaan
Paikkaa jossa voisi vilun unohtaa
Luomakunta ottaa hetken kerrallaan
Ja nyt on lupa sillä tovi uinahtaa

On turha minun rintaa rummuttaa
Mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan

En toivo mitään suurempaa
Tahdon saada sinut minuun luottamaan
Jälleen minuun luottamaan
Et voi noin vain unohtaa
Pyydän silti että hetki kerrallaan
Voimme uutta rakentaa