IRC-Galleria

Tuntuu kummalta. Ehkä se johtuu tästä saatanan sateesta, ehkä ei.
Jännittää ja täydellinen epäonnistuminen pelottaa.
Jännän vivahteen epävarmuuteen antaa toisessa osassa elämää toistuvat täydellisyyttä hipovat onnistumiset.
Pitäis saada sieltä toiselta puolelta vähän tuuria ja taitoa siirrettyä sen toisenkin puolen käyttöön.

JÄNNITTÄÄÄÄ!!! Ja PANKIIKKI ISKEE!!!!

Vessassa ei pala valo mutta kusi haisee.

Ihanaa olla kotona.

Axsulla hihihihihihihih <3<3<3<3<3<3<3

Jaa mut on Peppikin täällä :(:(:(:(:(:(:(:(:(

Olen joskus juonut.

Liikaa.

Satuin kerran kulkemaan sienen ohi. Siihen se sitten jäikin. Se kulkeminen. Astuin nimittäin sienen vieressä olleeseen lantakasaan ja liukastuin. Kaaduin taaksepäin kädet taivasta kohti. Suustani pääsi tunkkainen "Auh!" ja silmäni pyörähti ympäri. Siis vain toinen.

Sienen vieressä olleen lantakasan vieressä kahden pitkän heinänkorren välissä oli kaivonrengas. Harmaa ja kylmä kaivonrengas. Koska toinen silmäni pyörähti ympäri niin että näin taaksepäin, huomasin kuinka renkaan reuna lähestyi takaraivoani kehoni halkoessa ilmaa kirjaimen X muodossa. Se siis liikkui. Se rengas.

- Vaikka tämän tarinan alusta ja kulusta voisi ehkä ensimmäisenä päätellä päähenkilön kuolevan tai loukkaantuvan niin pahasti että kulku elämän tiellä jäisi kokonaan, ei näin kuitenkaan käy.

Liikkuva harmaa ja kylmä kaivonrengas siis väistyi takaraivoni tieltä ja antoi tilaa X-muodossa olevalle keholleni, jossa molemmat silmäni tunsivat yksinäisyyttä katsellessaan eri maisemia. Märkä ja rahiseva vihreä sammal tömähti allani kun kehoni kosketti sitä. Siis kehoni julmasti kaatui sen päälle ja sai suurimman sammalkaupungin Rahkalan tuhoutumaan ja kaikki sen leväasukkaat kuolemaan.

- Elämäntiellä on arvaamattomia mutkia. Sen saivat Rahkalan asukkaat huomata. Tai eiväthän ne sitä huomanneet kun kuolivat. Mutta olisivat huomanneet jos eivät olisi kuolleet. Ei kun eivät ehkä olisikaan huomanneet koska eivät silloin olisi kuolleet. No joka tapauksessa ainakin naapurikaupunki Karhusammala sai sen huomata hirvittävän maanjäristyksen halkoessa kaupungin perustusta ja tappaen tuhansia leväasukkaita maanvyörymien alle, sortumiin, nälkään, janoon, itsemurhaan koska yksin hapettomassa tilassa entisen kirjaston lukusalissa ei ole toivoa edes uusimmasta Seiskasta ja hukkumalla.

Kehoni tunsi kipua alaselän ja pään alueella. Kosketin kädelläni takaraivoani todetakseni kuhmun. Yllättävän kova tuo sammal kuitenkin. Tai se maa siellä alla. Nousin ylös ja etsin silmälläni kaivonrengasta. Sitä joka oli liikkunut. Toinen silmäni tunsi häpeää yhtäkkisestä, säikähdyksestä johtuneesta pyörähdyksestään ja itki täristen aivokoppaan päin eikä näin ollen voinut tietää mitä tapahtui.

Tavoitin renkaan erään punaisen pihlajan alta. Se oli tilannut läheisestä kahvilasta pizzan oliiveilla ja nautti sitä kaikessa rauhassa erään viehättävän, karmiininpunaisen moposkootterin kanssa. Yritin astella itsevarmana paikalle ja kiittää rengasta väistöliikkeestään, mutta jossain takaraivoni perukoilla itkevä silmäni sai toisen, eteenpäin katsoneen silmän tuntemaan empatiaa sitä kohtaan ja lähtemään viemään ystävälleen lämmintä kaakaota. Tästä johtuen astelin paikalle itsevarmana sokeana ja törmäsin katoksena toimineeseen pihlajaan ja satutin otsani.

- Joskus toimimme kuin sokeat. Näkö on lähtenyt jostain syystä niin ettemme erota oikeaa ja väärää tai annamme erään lihaksen sellaiselle henkilölle, joka ei sitä osaa käyttää vaan heittää lähimmän Lidlin roskalavalle, josta köyhät opiskelijakaverini voivat sen mahdollisesti dyykata. Dyykata kannattaa jos haluaa halpaa ruokaa, esimerkiksi nektariineja!

Kehoni tunsi kipua toistamiseen alaselän ja pään alueella. Kosketin taas kädelläni takaraivoani todetakseni kuhmun kasvaneen. Yllättävän kova tuo sammal edelleen. Tai se maa siellä alla. Kaakaota kiikuttanut silmäni palasi ihmisten ilmoille ja näin taas. Osittain. Ylläni lensi harmaavaris ja naakka. Ne heiluttivat ja nauroivat typerälle, X-kirjaimen muotoiselle keholleni.

Tunsin näkeväni asiat vain yhdeltä kantilta. Toinen puoli puuttui kaikesta. Nousin ylös ja näin puolikkaan pihlajan ja sen alla puolikkaan kaivonrenkaan puolikasta pitsaa syöden puolikkaan karmiininpunaisen moposkootterin ojentaessa sille puolikasta viinilasia. Päätin lähteä puhumaan puolikkaalle kaivonrenkaalle ja kertoa puolik-

- Monet ihmiset näkevät vain asioiden toisen puolen. Keskittymiskyky herpaantuu tai emme välitä. Tämän tarinan henkilö näki ja koki vain tarinan toisen puolen koska liukastui sienen vieressä olleeseen lantakasaan, jota toinen silmä säikähti aiheuttaen vajaanäköä. Katselkaamme tästä lähtien siis tarkemmin mitä sienien vieressä on!

Olen Ruotsin televisiossa.

En tiedä milloin, en tiedä millä kanavalla mutta siellä näyn.

Ehkä.

G-piste number ONE.

"Minä vaadin,
vaadin lisää aikaa."

Sukujuhlat kerran elämässä pitää mielen virkeenä.

Isomummon vanha Keski-Suomen (l. Jyväskylän seudun) kansallispuku on n. 60 vuotta vanha ja kuristaa kaulaa. Mut on se vaan hieno!

Power King päivässä alkaa nukuttaa illalla ja aiheuttaa tärinää, huimausta ja pahaa oloa.
AKA kofeiinimyrkytys.

Ja taas.

Ihmismieli on sokkelo.
Mut silti siellä eksyy samaan paikkaan kerta toisensa jälkeen.
Johtuuko se alitajunnasta?
Sydämestä?
Halusta?
Vai vaan tyhmyydestä?

Tuntuu ettei vaan voi unohtaa.
Teen aina vaan pidempiä kiertoteitä
siihen samaan pisteeseen.
Luulen että siten pääsen ohi.

Kuinka paljon pitää sattua että tajuaa?
En kai oo tarpeeks rohkee.
Kiehun omissa liemissäni
mutta en huomaa miten
reikä sisällä kasvaa.

Pato.