IRC-Galleria

Pystyisitkö elää ilman sitä ihmistä ketä viimeksi halasit ?
Jos et pystyisi, kopioi tämä pvkirjaasi tai muuten menetät hänet pian!

Se on aika nihkeetä ku joutuu luopumaan jostain johon on kiintynyt kovin paljon.

Jouduin juuri lopettamaan oman koiran, kun porukat eivät voineet antaa sille piikkiä päivällä, kun kävivät eläinlääkärissä. Lääkäri oli todennut et verestä katoo punasoluja, ei osannut sanoa mikä vaivaa...

Melkoisen urakan päättivät jättää mulle, ei oo helppoa luopua siitäkään koirasta, eikä se helpota et se oli toinen elämän iloista...

Toinen on jäljellä, mutta niin kaukana :(

Ostakaa kolari skoboda.

Tuli taas todettuu ettei naiset osaa ajaa.

Oottelin liikennevaloristeyksessä vuoroani (valot oranssilla vilkulla) ni eikös 2 naista onnistu ajamaan kolarin sillä seurauksella, että toisen auto tulee flibberinä keulalle.

Nyt sit konepelti/maski solmus, puskin solmus, etupalkkien kunto arvoitus, toinen umpio näyttää mihin sattuu, rekisterikilpi on korttipakan kokonen, ainoastaan sen takii et odotin vuoroani nätisti pysähtyneenä.

Sit ne viel onnistu ajaa omat kikottimensa lunariin, mut ei voinnu mun autoo siin ohimennen laittaa lunarikuntoon.

Vähän korpeee kyl

Homma menee näin:
Kysy minulta 3 kysymystä
ja minun pitää vastata niihin jokaiseen. Siis aivan jokaiseen.

Laita sitten tämä omaan päiväkirjaasi, jos siis haluat tietää, mitä muut haluavat sinulta kysyä.

Kiitos sille raukkamaiselle ihmiselle joka valittanut ylläpidolle ettei minua voinnut tunnistaa kuvasta. Toivottavasti sait jonkun sortin tyydytystä teostasi...

Ymmärrän toki jos sinun oli vaikea erottaa minua isosta kivestä tai parista puusta mitä siinä kasvoi.

Mari Leen - Sa ei tunne mind

Kui raju vihm mis taevast kallab,
maailm mis mulle näib
on kui hõbehall ekraan.
Kui roostes naela torkaks jalga,
nii mulle haiget teeb, et sa mind ei mõista veel.
See on kui mäng, kes tuleb ja kes läeb,
kuid mürk mu sees veel verre kauaks jääb.

Sa ei tunne mind ja mind ei näe,
kuid see meeldib mulle
öises linnas vaid mu varju näed, kui maailm vajub unne.
Ei suuda kinni püüda mind sel teel,
ma lendan liiga kõrgelt.
Ma ei karda mulle meeldib see.

Vaikus närve sööb ja piinab hinge,
vaikselt mind hulluks teeb,
miks sa vaikid ikka veel.

Pilvedest end läbi murdev päike,
sulatab kalgi jää,
tean et siia ma ei jää.
See on kui mäng, kes tuleb ja kes läeb,
kuid mürk mu sees veel verre kauaks jääb

Sa ei tunne mind ja mind ei näe,
kuid see meeldib mulle
öises linnas vaid mu varju näed, kui maailm vajub unne.
Ei suuda kinni püüda mind sel teel,
ma lendan liiga kõrgelt.
Ma ei karda mulle meeldib see

Sa ei tunne mind ja mind ei näe,
kuid see meeldib mulle
öises linnas vaid mu varju näed, kui maailm vajub unne.
Ei suuda kinni püüda mind sel teel,
ma lendan liiga kõrgelt.
Ma ei karda mulle meeldib see.

Sa ei tunne mind ja mind ei näe,
kuid see meeldib mulle
öises linnas vaid mu varju näed, kui maailm vajub unne.
Ei suuda kinni püüda mind sel teel,
ma lendan liiga kõrgelt.
Ma ei karda mulle meeldib see.