IRC-Galleria

Anteeks nyt vaa kaikille taas et angstaan TAAS niin perkeleesti.
Ja vittu sitä ja vittu tätä.
Mut tajusin tänään kuinka onneton loppujenlopuks oon.
Kuinka mä rakennan kulissia ja elän teatteria.
Yritän koko ajan kehittää jotai tekemistä itelleni.
Roikun muiden ihmisten varassa ja elän vaan niiden vuoksi.
Viikonloput ain jossai pakko olla vitu sekasi, paeta todellisuutta ja arkipäivät pakko tulla kotii vast sit ku käy väsyttään, etten ton huoneen oven suljettuani ala taas vaa ajattelee kaikkee
ja vaivu siihen omaan itseeni mitä muut ei vaa nää tai niit ei kiinnosta se.
Muiden ihmisten ongelmii pitäs koko ajan selvittää
ja jeesii. Ei sillä etteikö mua kiinnostais? tottakai kiinnostaa ystävien huolet
ja autan aina kun on vaan mahdollista, kyllä ne sen tietää.
Mut et aina pitäs olla se ilonen Suski ja se urpo Suski, jolle kaikki voi vaa nauraa
ja TADAA! taas on päivä pelastettu. Oikee SANKARI saatana.
Mut onko kukaa kysyny missää välissä et mitä mulle kuuluu?
Ajatteleeks kukaa minää hetkenä et, hei? Mitenhä sillä Suskilla menee?
Voikohan se ihan hyvin? Tarviiskohan se jonku ihmisen tuekseen?
Ne kaikki vaan olettaa et kyl se pärjää. Ei se romahda.
Ei jaksa olla täällä vain ja ainoastaan muiden ihmisten takia.
Joskus on oltava itsekäs ja ajateltava mikä olisi itselleen parasta...

Vähän niinku Henkka kerran sano:
"Sä välität ihmisistä enemmän ku ne susta."

Ei pysty vaa tämmösee, ei ainakaa kovin kauaa enää...