Olohuoneen sohvan takaa kurkistaa
Dinosaurus valkoluinen
Oivallinen, katkonainen
Tervahautakarkulainen
Askelin juramassiivisin
Neonvihrein karjaisuin
Se on ikuinen henki
Ikuinen ja väsynyt
Nauru on uupunutta
Uupunutta ja hiljaista
Aivan liian hiljaista
Ihmettelin hetken
Kiertelin ja kaartelin vierastani
Ummistin silmäni ja nipistin itseäni
Ikkunankin avasin
Silti se ei kadonnut
Ei hämärtynyt
Se vain oli olemassa rohkeammin
Tai ehkä se oli vain symboli
Ikuiselle odotukselle.