IRC-Galleria

REUB kelpaisi.

En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin
En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin
En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin
En pysty ajattelemaan

--

Ja mitä helvettiä, miten mikään tuotantokausi voi alkaa tällain :

---

DD Twin Peaks season 2. Win.

"Lucy, you better bring agent Cooper up to date."
"Leo Johnson was shot, Jacques Renault was strangled, the mill burned, Shelly and Pete got smoke inhalation, Catherine and Josie are missing, Nadine is in a coma from taking sleeping pills."
"How long have I been out?!"

: DD

Lävistäjäpojan paska reissu sattui eräänä hehkuvana päivänä.
Hän tapansa mukaan lähti käymään heroiinisatamassa, jossa sanottiin tänä iltana olevan huumeita ilmassa.
Hänen ystävänsä, jotka olivat tunnettuja morfiiniaddikteja, olivat myöskin lupautuneet näyttäytymään.
Hän kulki mustaa jäätä pitkin suoraan kohti euforiaa, oli kevät ja tuntematon unirytmikitara soi kaukana, soittaen erakkokappaletta. Pojan elämä oli kuitenkin elämää lasikupolissa, sillä hänen selkänsä takana Cupid ja Megaera, rakastavaiset, tapasivat salaa. Mustavalkokankaan loisteessa Cupid oli aikeissa kysyä tänä kohtalokkaana iltana: "Saanko pitää sinut?". Sillä aikaa lävistäjäpoika oli atomisienissään, ja sotki kesähunajaa ylleen. Tietysti tämä tuntui hyvin mukavalta. Hän ja hänen ystävänsä käyttäyivät kuin valveunessa kulkijat. Mutta todellinen loppulaulu laulettiin hänelle.
Kummitusharso kohosi kevätyöstä ja laskeutui lävistäjäpojan ylle. Itse viikatemies vei hänet mennessään, hyräillen jotain. Sanat katosivat yöhön, mutta lävistäjäpojan henkiin jääneet morfiiniaddikti-ystävät oppivat sinä iltana, että pingviini on häkkilintu, että tiikeri on vilukissa, ja että possu on penkkiurheilija.

Olohuoneen sohvan takaa kurkistaa
Dinosaurus valkoluinen
Oivallinen, katkonainen
Tervahautakarkulainen
Askelin juramassiivisin
Neonvihrein karjaisuin

Se on ikuinen henki
Ikuinen ja väsynyt
Nauru on uupunutta
Uupunutta ja hiljaista
Aivan liian hiljaista

Ihmettelin hetken
Kiertelin ja kaartelin vierastani
Ummistin silmäni ja nipistin itseäni
Ikkunankin avasin
Silti se ei kadonnut
Ei hämärtynyt
Se vain oli olemassa rohkeammin
Tai ehkä se oli vain symboli
Ikuiselle odotukselle.

"I tried dressing up for you
I tried writing, just for you
But I have picked the wrong wardrobe
And my poems are being read by someone else now

Glimmering hope and false ordeals
I kissed you just to see how it would feel
We'll slow down the time to be revealed
The world will never change the way we see
Because love is blind"

"Savukkeen katkuko rauhoittaa poikaa
Savukkeen savuko tuudittaa"

http://www.harhakuva.org/view/136285
Loppulaulu.

Oli hauskat repeilyhetket. Ja sitä kesti kolmisen tuntia, jos ei kauemmin.
Otin ensin varmuuskopiot kaikista Rakkausrunot.fi-sivustolle väsäämistäni runoista. Sitten rupesin lukemaan niitä vanhimmasta uusimpaan ja karsimaan sieltä pois kaikki ala-arvoiset sotkut.
En ole varma, kuinka paljon niitä lähti pois. : D Mutta vähintään 90, ja uskoisin että enintään 130.

Löytyi sieltä helmiäkin. Ja muitakin hauskoja muistoja.

Mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi.

Lyssna på krigssången... och dö!

Tämä on myrkyllinen lause
Viikatemies kasvaa nurkassa
Ja katosta roikkuu taas hampaita
Hammaskeijun kihelmöivä nauru haalistuu

Kasvosi kasvavat kivistä kauneutta
Katalina kasvaimina, ja
Minä olen menettämässä näköni
Päivän päätteeksi huone taas pimeni
Seinilleni ilmestyy aika ajoin runoutta omalla käsialallani
Sanallani vannon etten ole kirjoittanut niistä yhtäkään

Tässä huoneessa taitaa asua joku, joka ei pidä minusta
Kuulen kyllä hengityksesi
Tiedän kyllä nimesi.

"Well, the way I see it, there are two kinds of women in the world. There's the kind of woman with whom you will spend your life it, and there's the kind of woman with whom you will not spend your life with."

Amen.